Ne ovat prosesseja, joiden väitetään ajaneen evoluutiota ensimmäisestä solusta aina ihmiseen asti. Mutaatiot ovat virheitä eliön geneettisessä koodissa ja ne voivat periytyä sen jälkeläisille.
Geneetikot kuitenkin tietävät, että useimmat mutaatiot ovat haitallisia ja että
ne on poistettava populaatiosta.
Luonnonvalinta kuitenkin pelastaa lajin sukupuutolta vähentämällä haitallisten mutaatioiden määrää kuoleman kautta. Samaan aikaan luonnonvalinnan väitetään vaikuttavan harvinaisiin’’ hyödyllisiin” mutaatioihin lisäämällä niiden osuutta populaatiossa. Suurin osa ihmisistä ymmärtää nämä yksinkertaiset periaatteet. He eivät kuitenkaan ymmärrä, että tämä on puhtaasti teoreettista otaksuntaa.
Onko olemassa riittävästi ”hyviä” mutaatioita kasvattamaan kompleksisuutta ja järjestystä ensimmäisestä solusta ihmiseen asti miljardien vuosien aikana? Evolutionistit ovat olettaneet, että on, mutta he eivät ole pystyneet todistamaan sitä. Heidän kannaltaan vieläkin huonompaa on, että kaikki merkittävät laskelmat osoittavat väärään suuntaan.
Luomiseen uskovat tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että huomattava enemmistö sattumanvaraisista mutaatioista on haitallisia. Oletus, että mutaatiot saavat aikaan evoluutiota, on kuin ampuisi summittaisesti luodin tietokoneeseen uskoen, että se parantaa koneen suorituskykyä.
New Yorkin Cornellin yliopistosta eläköitynyt geneetikko John Sanford toteaa:
”On tärkeää ymmärtää, että tiedemiehillä on hyvin tarkka ja laaja verkosto informaatiota luovien mutaatioiden havaitsemiseksi. Suurin osa geneetikoista pitää sen vuoksi silmänsä koko ajan auki niiden havaitsemiseksi. Näin on ollut jo sadan vuoden ajan. Havaintoverkon herkkyys on niin suurta, että jos yksikin mutaatio miljoonasta synnyttäisi yksiselitteisesti informaatiota (paitsi hienosäätöä), kirjallisuus ylipursuaisi raportteja tästä tapauksesta. En kuitenkaan ole vakuuttunut, että olisi ainoatakaan kristallinkirkasta esimerkkiä, jossa mutaatio olisi yksiselitteisesti luonut informaatiota. Useita mutaatioita on varmasti kuvattu ’hyödyllisinä, mutta suurin osa niistä ei ole luonut informaatiota, vaan tuhonnut sitä.”
Jotta muutosta tapahtuisi, tarvitaan informaatiota
Luonnonvalinnan rajoituksista johtuen, huonot mutaatiot hävittäisivät ajan myötä helposti koko lajin, jos huonojen mutaatioiden suhde ’’hyviin” mutaatioihin olisi vaikkapa niinkin korkea kuin vain yksi tuhannesta. Kaikkien lajien terveys heikkenee ajan myötä, ja lopulta ne kuolevat sukupuuttoon.
Tietokonemalli, joka osoittaa, että elinkelpoisuus alenee mutaatioiden kertymisen myötä. Kun elinkelpoisuus alenee lähelle nollaa, seurauksena on sukupuutto. Ilmiötä kutsutaan geneettiseksi Entropiaksi
Ajan saatossa populaatioihin syntyvät lukuisat haitalliset mutaatiot ovat yksi evoluution mekanismin suurimmista ongelmista:
”Jos mutaatiot ja valinta eivät voi estää genomin rappeutumista, Aksiooma (eli evoluutio) on väärä. Se ei ole vain epäuskottava. Se ei ole vain epätodennäköinen. Se on absoluuttisen ehdottomasti väärä. Se on vahvistamaton ja kumottu hypoteesi, joka voidaan täydellä syyllä hylätä.”
Nykyinen suuri mutaatiovauhti on selvä osoitus siitä, että elämä maapallolla ei ole miljoonien vuosien ikäistä,
koska kaikki lajit olisivat kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten.
Ennen modernin genetiikan aikakautta oletettiin, että jokainen ihmissukupolvi saa selvästi vähemmän kuin yhden uuden haitallisen mutaation – nyt kuitenkin tiedämme, että konservatiivisesti arvioiden, jokainen sukupolvi saa sata uutta haitallista mutaatioita, ehkä enemmänkin.
Tämä tahti on liian nopea ihmiskunnan pitkäaikaisen eloonjäämisen kannalta. Luonnonvalinta ei voi pelastaa meitä, koska suurin osa huonoista mutaatioista kertyy perimäämme ja ’’hyvät” mutaatiot ovat merkityksettömiä.
On todennäköistä, että ihmiskunta tulee niin sairaaksi, että se kuolee sukupuuttoon ellei lääketiede pysty löytämään riittävästi keinoja rappeutumisen pysäyttämiseen.
Miksi sukupolvien elinikä on laskenut?
Ihmisen elinikä on laskenut voimakkaasti viimeisten vuosituhansien aikana, koska solun voimalaitos mitokondrio periytyy vain äidiltä eikä saa uutta perimäainesta isältä. Seuraava taulukko näyttää mitä mitokondrion rappeutuminen saa aikaan, ei kehitystä – vaan rappiota. Vanhimman saatavissa olevan kirjan (Raamatun) mukaan nähdään selvästi rappioitumisen vaikutus.
Babylonian ja Persian historian aikakirjoista (600-700 eaa.) saadaan myös ulkopuolista vahvistusta Israelin
patriarkkojen ikää koskeviin tietoihin.
Se, että olemme yhä täällä, on vahva todiste luonnonvalinnan teoriaa vastaan. Raamatun patriarkkojen sukupolvista nähdään kuinka sukupolvien ikä on laskenut voimakkaasti 2400 vuoden aikana. Ilman nykyistä lääketiedettä keskimääräinen elinikämme voisi olla noin 50-60 vuotta.
Elektroni-mikroskooppi keksittiin vasta 1932, joka avasi solun ja sisältä löytyi DNA-ohjekirjasto
Biologian todellisuus avautui tutkijoille vasta vuonna 1932, kun elektroni-mikroskooppi keksittiin. Ensimmäisen kerran historiassa pystyttiin näkemään solun sisälle ja katsomaan soluelimiä, joita ei voi nähdä tavallisella valomikroskooppilla. Elektronimikroskoopin suurennos on 1000 kertaa suurempi kuin valomikroskoopilla ja vain sillä voidaa nähdä solun sisäisiä toimintoja ja ohjekirjasto DNA, joka löydettiin vasta vuonna 1953. Löytö oli tuhoisa Darwinin 1800-luvulla kirjoitettulle Evoluutioteorialle.
Perinteisellä valkomikroskoopilla suurennus on vain 2000-kertainen, joka ei riitä molekyylien ja atomien rakenteiden tarkkailuun. Valomikroskoopilla resoluutio ei riitä solututkimukseen, vaikka suuurennosta olisikin riittävästi. Valomikroskoopin optinen erottelukukyky on eri asia kuin vain suurennos. Näkymä saattaa jäädä sumuiseksi, aivan kuten ajaminen hernerokkakkasumussa.
Mitä solujen sisältä sitten löydettiin?
Vielä 2025 opetusta lukiolaisille kuin satukirjasta:
”Suuret orgaaniset molekyylit liittyvät vesiliuoksessa helposti toisiinsa, jolloin syntyy alkeellisia soluja muistuttavia rakkuloita jne…” (Koulun biologia – lukio 1, 2005). ”Kun pisaran sisälle kertyi nukleiinihappoja ja proteiineja, voidaan ALKUSOLUN – ja elämän – ajatella syntyneen” (BIOS 1, 2016, s.101).
Ikään kuin oppikirjat vertaisivat saippuakuplia elävään soluun? Oppikirjoissamme ’’alkeellinen solu” on mielikuvitusta. Pieninkin solu on niin mutkikas, ettemme ymmärrä siitä vielä juuri mitään.
Katso ja hämmästy millainen on “alkeellisen” solun toimintaakaavio solun toimintakaavio.
Katso millainen on elektroni-mikroskooppi
Solut sisältävät sähkömoottoreita ja erityyppisisä nanokoneita. Viestejä siirretään digitaalisesti solujen välillä. Solumaailman koneet muistuttavat ihmisten suunnittelemia koneita, mutta mittakaava aivan toinen. Ne ovat niin pieniä, että hiuksen halkaisijalle mahtuisi jopa 30 000 nanomoottoria. Nyt kun silmämme ovat avautuneet todellisuudelle, olemme voineet kehittää lääketieteellisiä mittalaitteita, joiden avulla olemme löytäneet parannuskeinon moniin sairauksiin kuten syöpään.
Aiheeseen liittyvää
Mutaationopeudet liian suuria (Wikipedia)
Onko evoluutio tieteellistä?
Solujen mutaatiot
Tutkimustuloksia
Kasvigenetologi: Darwinin evoluutio mahdotonta