Mutaatioiden mahdollisuudet
DNA:n rakenteen selvittämisen ja molekyylibiologisten menetelmien kehittymisen myötä on tullut mahdolliseksi selvittää mutaatioidenvaikutuksia molekyylitasolla. Yleisön tietoon tällainen tutkimus on tullut erityisesti perinnöllisiä sairauksia aiheuttavien geenivirheiden selvittämisen kautta.
Laajassa merkityksessä kaikkia perimässä tapahtuvia muutoksia voidaan pitää mutaatioina. Mutaatio on aina virhe. Yleensä mutaatiolla on haitallisia vaikutuksia, joskus se ei aiheuta mitään ilmiasuun vaikuttavaa muutosta. Vain harvoin mutaatiolla voi olla yksilön kannalta myönteinen vaikutus. Voimme syystä ihmetellä, miten virheestä voi olla hyötyä.
Eläinten muuntelu voi tapahtua vain lajiryhmän sisällä
Lajien sisällä voi tapahtua muutoksia (mikroevoluutio). Tästä esimerkkinä 300 koirarotua, mutta sudesta ei voi tulla kissaa.
Mikroevoluutio kutistaa perimää. Jalostus on selvittänyt että kaikilla roduilla on vähemmän tietoa kuin alkuperäisellä ”sudella-koirilla”.
Makroevoluution mahdottomuus
Kuvassa vuoret kuvaavat mikroevoluution rajoja, joissa kumpikin proteiinirakenne voi muuntua aktiivisuutensa säilyttäen.
Kuvan vuorien välisessä laaksossa (sekvenssiavaruus) proteiini kuitenkin menettäisi aktiivisuutensa ja rakenteensa ja molekyylin elämä saattaisi loppua siihen.
Proteiinin rakennetta voidaan muunnella, mutta sen perusrakenteen rikkominen johtaa evoluution kannalta umpikujaan eikä edes systemaattinen vaiheittainen pyrkimys muuttaa rakenne tai funktio toiseksi ole onnistunut.
On todisteiden vastaista väittää, että luonnonvalinta on synnyttänyt uusia entsyymejä eliökunnan historiassa.
Geenien määrä
On ollut epäselvää, kuinka monta geeniä ihmisellä on, oletimme niitä olevan 100 000. Joitakin vuosia sitten paljastui kaikkien yllätykseksi, että geenejä olikin vain noin 20 000.
Hieman myöhemmin osoittautui, että geeni ei olekaan yksitoiminen vaan se on alue, josta voidaan lukea useita viestejä. Lukutapojen määrä riippuu siitä, miten geenin osia ryhmitellään ja mistä kohtaa geenin lukeminen alkaa. Merkittävä osa perimää koostuu erilaisista säätelyelementeistä, jotka ohjaavat geenien toimintaa ja yksilönkehitystä.
Yksinkertaistettuna voimme ajatella geenejä biokemiallisina lauseina, joiden sisältämä viesti luetaan ja muutetaan funktionaalisiksi proteiineiksi, joista suuri osa elimistöämme koostuu. Hiukset, kynnet, lihakset ja iho koostuvat proteiineista. Hemoglobiini on proteiini kuten myös veren sokeritasapainoa säätelevä insuliini. Myös kaikkia biokemiallisia reaktioita katalysoivat entsyymit ovat proteiineja.
Solu on käsittämättömän monimutkainen
Kyseessä on monimutkainen tietokoneohjattu järjestelmä ja näitä käsittämättömän monimutkaisia soluja on kehossamme 30.000 miljardia, joiden pitää vielä kommunikoida keskenään, jotta elämää voidaan ylläpitää. Jos rakentaisimme tehtaan, jossa olisi saman verran komponentteja kuin sinun kehossasi on soluja (30.000 miljardia), niin tehtaan runkokaapeli valvomoon olisi kilometrejä paksu. Tämä kertoo ylivertaisesta Suunnittelijasta.
Solun DNA-koodin koko
Jos DNA otettaisiin ulos yhdestä solusta ja laitettaisiin se hiuksen paksuiseksi (kaksoishius), niin havaittaisiin että se on 50 km pitkä ja se olisi kääritty 30 miljoonan lankarullan ympärille ja kaikki lankarullat olisi asennettu kuin yhden golf pallon sisään.
Darwin toteaa rehellisesti omasta teoriastaan:
“Jos voitaisiin näyttää, että on olemassa monimutkainen rakenne, joka ei ole mitenkään voinut syntyä useiden peräkkäisten pienten muutosten kautta, teoriani murenisi täysin”. Soluhan on täynnä juuri näitä monimutkaisia peräkkäisiä rakenteita. Drawin ei voinut tietää totuutta 1800-luvulla, kun kirjoitti evoluutioteoriansa “kuin sokea kelloseppä”.
Miksi lääketieteen kehittyminen alkoi edetä lähes räjähdysmäisesti vasta vuodesta 2010 lähtien?
50 vuotta sitten DNA:n tutkimukselle ei myönnetty määrärahoja, koska tiedeyhteisön päättäjät esittivät, että koska DNA:ssa on vain 1% tarpeellisia geenejä ja loput 99% ovat jäänteitä kehitysvaiheen alkutaipaleelta, joita ei kannata edes tutkia. Tätä väitettä kuitenkin alettiin epäillä 1990 luvun loppupuolella ja perustettiin tutkimusryhmiä, joissa oli yli 442 tutkijaa ja 32 tutkimuslaitosta. Vuonna 2010 sitten julkaistiin saadut tulokset lääketieteellisissä julkaisuissa ja hämmästys oli valataisa.
Mitä DNA-tutkimus paljasti lähes tutkimattomasta roska-DNA:n 99% alueesta evoluution alkutapaleelta?
DNA:sta löydettiin vuonna 2010 esimerkiksi 8 miljoonan kytkimen kontrollikeskus, joka valvoo asetusarvojen mukaista toimintaa kehon eri komponenteille, siis toimii säätölaitteena esimerkiksi miten kovaa ja kauan pitää pyörittää kuljettimien ja annostelijoiden nanomoottoreita. Elimistön toiminta tarvitsee valtavan määrän tarkasti annosteltuja tuotteita. Tästä kertoo jo 8 miljoonaa säätölaitetta.
Milloin biokemia alkoi?
Biokemian ala alkoi vasta vuonna 1953, kun Watson ja Crick löysivät DNA:n kaksoiskierteisen muodon ja avasi solun salaisuudet. Biokemiallinen maailma käsittää kemiallisten koneiden arsenaalin, joka koostuu hienosti kalibroiduista, toisistaan riippuvaisista osista. Jotta darwinilainen evoluutio olisi totta, on täytynyt olla sarja mutaatioita, joista jokainen tuotti oman työkoneensa, mikä johti siihen monimutkaisuuteen, jonka nyt näemme.
Vitamiinien ja hivenaineiden keskinäinen suhde vaatii tarkkuutta
Tyypillinen esimerkki on vitamiinien ja hivenainein tuotantolinjan säätölaitteet. Elimistömme tarvitsee 13 vitamiinia ja 12 hivenainetta, joiden pitoisuus toisiinsa nähden on tarkasti säädettävä. Jos niiden keskinäinen suhde muuttuu, niin silloin huomaat istuvasi lääkärin vastaanotolla. Kun nautit jotain vitamiinia liikaa, niin se ei välttämättä tuo toivottua tulosta, vaan rasittaa munuaisia, jotka yrittävät poistaa ylimääräistä hiki hatussa sen minkä kykenevät.
Aiheeseen liittyvää
Solun moniulotteisuus on turvajärjestelmä mutaatioita vastaan
Mutaationopeudet ovat liian suuria
Geeni (Wigipedia)