Onko silmän verkkokalvo huonosti suunniteltu?
Evolutionistit väittävät, että silmä on niin huonosti suunniteltu kamera, että silmän suunnittelija saisi heti potkut kameratehtaalta. Silmä on aivan jotain muuta kuin kamera, silmästä löytyi supertietokone. Silmän aistinsolut on asennettu hermoverkon alle siksi, että niiden eteen on voitu asentaa myös Müllerin valokuitusolut, jotka muun muassa korjaavat silmään tulevan valon taittumisen jälkeisen värivääristymän sekä huoltavat ja uudistavat aistinsoluja. Ne ohjaavat valovirran tapeille ja sauvoille, joita silmissämme on toistasataa miljoonaa.
Silmät ovat ikkuna, jonka läpi aivomme tarkastelevat maailmaa. Silmiimme tulevat valonsäteet taittuvat verkkokalvolle fotoneina, jotka ovat aaltoliikkeessä olevia massattomia hiukkasia. Niitä tulee avoimiin silmiimme 1 000 miljoonaa kappaletta joka sekunti.
Silmämme ovat ihmeellinen, automaattinen kaksois-värivideo-kamera
Videokamera, joka voi toimia kaurapuurolla jopa sata vuotta ilman huoltoa, akkuja tai paristoja. Sen rakennusohjeet on mahdutettu niin pieneen tilaan, että ne eivät näy edes mikroskoopilla. Evolutionistit ovat myös esittäneet, että silmät on suunniteltu huonosti, koska silmä- laseja tarvitaan. Tämä näkökulma edellyttäisi täysin ongelmattoman ja kokonaan sairauksista vapaan luomakunnan.
Ovatko silmät huonosti suunniteltuja?
Mielenkiintoista on, että ateistit pitävät silmiämme niin huonosti suunniteltuina, että suunnittelija saisi heti potkut kameratehtaasta. He pitävät silmiä huonosti suunniteltuina, koska aistinsolut ovat verkkokalvolla hermoverkon alla. Tämä todistaisi ateistien mielestä, että Jumalaa ei ole. Jos aistinsolut ottaisivat ensimmäisinä valon vastaan, kirkas valo ja tietysti myös salamavalo sokaisisi silmät pitkäksi aikaa, eivätkä myöskään tulevan valon ensimmäiseksi kohtaavat Müllerin solut voisi poistaa kuvan värivääristymää ja huoltaa aistinsoluja.
Mustekaloilla, joilla on yllättäen samantyyppinen silmä, aistinsolut on suunnattu tulevaa valoa kohden ateistien toivomalla tavalla. Niiden ei tarvitse olla meressä huolissaan liian kirkkaasta valosta, ja ratkaisu on niiden kannalta toimiva.
Maailman ensimmäiset valokuitukaapelit
Müllerin solut auttavat meitä näkemään terävästi yli 10 000 erilaista värisävyä. Ne poistavat silmiin tulevasta valosta värivääristymän, sillä valo sisältää eri aallonpituuksia, pitkäaaltoisesta punaisesta aina lyhytaaltoiseen siniseen valoon. Eri aallonpituudet tulevat esiin, kun taitamme valon prismalla. Silmämme ovat myös jatkuvasti hienon hienossa liikkeessä, joka on niin nopeaa, ettei sitä aisti. Tämä on tärkeää jatkuvan näkemisen kannalta, sillä aistinsolut tarvitsevat jatkuvaa uudistamista ja hieno liike ohjaa fotoneja eri solujen välillä. Näin soluja voidaan huoltaa, eikä näkemiseen tule katkoksia.
Silmät on suojattu ja voideltu silmäluomilla
Räpytellessämme silmiämme automaattisesti kuva ei katoa, sillä se jää automaattisesti muistiin räpytyksen ajaksi. Jos räpytät silmiäsi tietoises- ti, huomaat, että kuva katoaa hetkeksi. Todellisuudessa näemme kaiken ylösalaisin ja palasina, mutta tietojenkäsittely poistaa päällekkäisyydet ja kääntää maailman oikein päin. Jos laittaisimme päähämme prismalasit, jotka kääntäisivät maailman ylösalaisin, silmien tietokone kääntäisi kuvan jälleen melko pian oikein päin.
Silmän voitelu ja kosteutus on monimutkainen asia. Pelkästään kosteutuksen tarve aiheuttaa suuren ongelman evoluutioteorialle, jonka mukaan olisimme kehittyneet jaloittelemaan lähteneistä kaloista. Ne eivät suinkaan räpyttele silmiään. Kyynelneste sisältää taudinaiheuttajia torjuvaa ainetta, mutta myös kipulääkettä, joka helpottaa oloa kun itkemme kivusta tai kohottaa mielialaamme kun itkemme ilosta.
Silmäluomet toimivat erityisen hienoina tuulilasinpyyhkijöinä, jotka pitävät näkymän kirkkaana siitäkin huolimatta, että tuulilasissa on kaksi kaarevuusastetta. Silmän sisäkulmassa oleva pieni vilkkuluomi kerää roskat niin, että ne on helppo poistaa silmää vahingoittamatta. Kyseessä ei siis ole mikään surkastuma tai evoluution jäänne lajinkehityksen varrelta.
Näkemiseen tarvitaan paljon energiaa
Jopa 20 prosenttia syömäsi ravinnon sisältämästä energiasta kuluu kuvan muodostamiseen. Kun katselet ympärillesi, jopa 30 prosenttia aivo- kuorestasi työskentelee kuvan teossa. Aivokuoren kuvaa tulkitseva järjestelmä on asennettu niin, että voimme nähdä maailman kolmiulotteisena. Se on kuin miljoona kannettavaa tietokonetta olisi käynnissä samanaikaisesti. Siksi esimerkiksi television alati vaihtuvan kuvan edessä rentoutuminen on tosiasiallisesti erittäin rasittavaa ja pitää aivoissasi yllä valtavaa tietojenkäsittelysurinaa.
Silmään tuleva fotoni pitää muuttaa sähkövirraksi, joka siirretään kaapelia pitkin asianmukaiselle aivokuorelle. Järjestelmä on niin herkkä, että se reagoi jopa yhteen fotoniin. Miksi koemme tämän sähkövirran värikuvana ja esimerkiksi korvan simpukasta tulevan sähkövirran äänimaisemana, on edelleen mysteeri. Valon fotoni muutetaan sähköiseksi viestiksi erään avainmolekyylin muotoa muuttamalla. Äänet puolestaan tulevat korvaan ilman värähtelynä ja ne muutetaan sisäkorvan simpukassa sähköiseksi informaatioksi, joka analysoidaan asianmukaisella aivokuorella ja koetaan esimerkiksi sinfoniana.
Silmissä on automaattinen etäisyyden tarkennus. Silmät mukautuvat myös erilaisiin valon voimakkuuksiin. Jos istumme auringossa, voimme samanaikaisesti tarkastella varjossa tapahtuvia asioita, koska tällöin tietojenkäsittely näköjärjestelmässä tapahtuu kahdessa eri tiedostossa.
Erilaisten silmien olisi pitänyt kehittyä kymmeniä kertoja toisistaan riippumattomasti, kun tarvitaan useita silmiä
Hyppyhämähäkillä on erinomainen näköaisti. Sillä on kahdeksan silmää ja poikkeuksellinen menetelmä etäisyyden arviointiin. Hyppyhämähäkki pystyy vertaamaan sumeaa kuvaa terävään. Verkkokalvon neljä kerrosta tekevät tämän mahdolliseksi. Yksi kerroksista sisältää vihreälle herkkää pigmenttiä, vaikka ei tarkenna vihreään väriin. Tälle verkkokalvon kerrokselle kuva muodostuu sumeana ja muille kerroksille terävänä. Tämän ohitarkennusmekanismin avulla syvyyden arviointi, ja sen ansiosta tarkka saalistaminen, tulee mahdolliseksi. Hämähäkin aivoissa on laaja silmistä välittyvien tietojen käsittelyyn varattu alue.
Entä miehen siemenjohdin — tekeekö se tarpeettoman mutkan?
”Siemenjohdin tekee naurettavan mutkan virtsanjohtimen takaa – – jos tämä olisi suunniteltu, kukaan ei voisi vakavissaan kieltää, että suunnittelija on tehnyt vakavan virheen”, sanoo Richard Dawkins Maailman hienoimmassa esityksessä (2009). Suunnitteluvirheitä ei kuitenkaan ole: Siemenjohtimet ja niiden päässä olevat kivekset vaeltavat sikiöaikaisesta paikastaan, joka on vatsaontelon takaseinän tuntumassa, kivespusseihin ja näin menevät välttämättä virtsanjohtimien yli.
Siemenjohtimen pituus on täsmälleen oikea, sillä johtimessa käynnistyy sukusolujen valmistautuminen hedelmöitystä varten (kapasitaatio). Siemennesteen mukana emättimeen joutuneet siittiöt eivät ole heti hedelmöityskykyisiä, vaan niiden pitää ensin kapasitoitua. Kapasitaatio kestää seitsemän tuntia ja tapahtuu pääosin naisen munajohtimissa.
Kivekset eivät voisi kehittyä vatsaontelon etuseinässä, sillä tämä voisi johtaa ongelmiin alkionkehityksen aikana. Jos kivekset taas kiertäisivät virtsatiet ulkokautta, seurauksena voisi olla kaksi yhden kiveksen sisältämää pussia molempien reisien etupuolella, missä ne olisivat alttiina kuumenemiselle (tämä estäisi siittiötuotannon ja voisi lisäksi johtaa syöpään) ja vammautumiselle. Siemenjohtimien on ehdottomasti kuljettava prostatan kautta. Lenkki virtsanjohtimen yli on välttämätön, sillä prostatan avulla tapahtuu siemensyöksyn aikana hedelmöityksen kannalta ratkaisevan tärkeä emäksisen prostatanesteen lisääminen
happamaan siemennesteeseen — monen muun seikan ohella. Tämä neutraloi myöhemmin myös emättimen happamat nesteet. Näin siittiöiden liikkuvuus myös alkaa oikealla hetkellä ja siten, että niillä riittää energiaa perille pääsyyn asti.1
On myös esitetty kritiikkiä siitä, että prostatasta on yhteys virtsaputkeen. Tämä on edellä olevan perusteella välttämätöntä, sillä muuten jälkeläisiä ei tule.
Vallitseeko vatsaontelossa elinten sekamelska?
Olen ollut useita kertoja mukana vatsaleikkauksissa leikkausavustajan tehtävissä. Eräältä ruokatorven syöpää sairastavalta potilaalta poistimme ruokatorven, ja tilalle laitoimme osan paksusuolta yhdeksän tuntia kestäneessä leikkauksessa. Anatomiaa huonosti tuntevalle evolutionistille vatsan elinten toiminta ja järjestys voi vaikuttaa sekavalta, mutta asiaan enemmän perehtyneelle Luojan tekemät ratkaisut ovat nerokkaita, kun ottaa huomioon kaikkien ruoka-aineiden sulattamisen ja tal- teenoton, joka itse asiassa tapahtuu solukon ulkopuolelta limakalvon läpi.
Ihmisellä on vatsalaukussa valkuaisaineiden sulattamista varten niin voimakas happamuus, että ruuansulatusneste tekisi nahkaan reiän. Jos vatsalaukun limakalvoa ei olisi suojattu erityistä limaa tuottavilla soluillla, se puhkeaisi. Miten tämä välttämätön yhteistoiminta olisi kehittynyt? Vaadimme myös tässä vastauksia evolutionisteilta. Miten he järjestäisivät vatsaontelon anatomian ja fysiologian paremmin?
Todistustaakka pitää siirtää evolutionisteille
Miksi luonnonvalinta olisi kehittänyt näin monimutkaisen tavan lisääntyä? Miten jälkeläisiä saatiin ennen kuin kaikki järjestelmän sadat eri osa-alueet ja niiden hormonaalinen säätely toimivat oikeassa järjestyksessä? Lisäksi eri eliöillä suku lisääntyy hyvin monin eri mekanismein. Suvullisen lisääntymisen kehittyminen on evoluution vaikeimpia ongelmia ja sen takia yleensä kuoliaaksi vaiettu.
Lähteet
1 Arthur C. Guyton & John E. Hall, Textbook of Medical Physiology (9th edition, Philadelphia W.B. Saunders, 1996) p. 1006
Lääkäri Pekka Reinikainen, kirja Onko Jumala olemassa?
Aiheeseen liittyvää
Vallitseeko elimistössämme sekamelska?
Trilobiittien silmät
Roska-DNA osoittautui tarinaksi
Miksi lääketiede kehittyy vauhdilla?
Siittiökato lähestyy katastrofia
Silmä (Wikipedia)
Silmän rakenne