Onko silmä vain yksinkertainen kamera?
Nyt on tullut aika heittää kaikki vanha tieto silmästä romukoppaan. Ei voida enää sanoa, että silmä on kamera, koska silmä on jo itsessään monimutkainen kuvankäsittelyn tietokone. Silmä oli Darwinistien ehkä paras esimerkki siitä, että suunnittelijaa ei ole olemassa, koska silmä on niin huonosti suunniteltu. Näin huono suunnittelija saisi heti potkut kameratehtaalta. Nyt he kuitenkin vaikenevat ”palkintohevosestaan”, kun tiede on paljastanut käsittämättömän nerokkaasti suunnitellun silmän todellisen rakenteen.
Kuinka paljon tietoa on löydetty solusta elektronimikroskoopilla?
Solu on käsittämättömän monimutkainen
Kyseessä on monimutkainen tietokoneohjattu järjestelmä ja näitä käsittämättömän monimutkaisia soluja on kehossamme 30.000 miljardia, joiden pitää vielä kommunikoida keskenään, jotta elämää voidaan ylläpitää. Jos rakentaisimme tehtaan, jossa olisi saman verran komponentteja kuin sinun kehossasi on soluja (30.000 miljardia), niin tehtaan runkokaapeli valvomoon olisi kilometrejä paksu. Tämä kertoo ylivertaisesta Suunnittelijasta.
Solun DNA-koodin koko
Jos DNA otettaisiin ulos yhdestä solusta ja laitettaisiin se hiuksen paksuiseksi (kaksoishius), niin havaittaisiin että se on 50 km pitkä ja se olisi kääritty 30 miljoonan lankarullan ympärille ja kaikki lankarullat olisi asennettu kuin yhden golf pallon sisään.
Darwin toteaa rehellisesti omasta teoriastaan:
“Jos voitaisiin näyttää, että on olemassa monimutkainen rakenne, joka ei ole mitenkään voinut syntyä useiden peräkkäisten pienten muutosten kautta, teoriani murenisi täysin”. Soluhan on täynnä juuri näitä monimutkaisia peräkkäisiä rakenteita. Drawin ei voinut tietää totuutta 1800-luvulla, kun kirjoitti evoluutioteoriansa “kuin sokea kelloseppä”.
Miksi lääketieteen kehittyminen alkoi edetä lähes räjähdysmäisesti vasta vuodesta 2010 lähtien?
50 vuotta sitten DNA:n tutkimukselle ei myönnetty määrärahoja, koska tiedeyhteisön päättäjät esittivät, että koska DNA:ssa on vain 1% tarpeellisia geenejä ja loput 99% ovat jäänteitä kehitysvaiheen alkutaipaleelta, joita ei kannata edes tutkia. Tätä väitettä kuitenkin alettiin epäillä 1990 luvun loppupuolella ja perustettiin tutkimusryhmiä, joissa oli yli 442 tutkijaa ja 32 tutkimuslaitosta. Vuonna 2010 sitten julkaistiin saadut tulokset lääketieteellisissä julkaisuissa ja hämmästys oli valataisa.
Mitä DNA-tutkimus paljasti lähes tutkimattomasta roska-DNA:n 99% alueesta evoluution alkutapaleelta?
DNA:sta löydettiin vuonna 2010 esimerkiksi 8 miljoonan kytkimen kontrollikeskus, joka valvoo asetusarvojen mukaista toimintaa kehon eri komponenteille, siis toimii säätölaitteena esimerkiksi miten kovaa ja kauan pitää pyörittää kuljettimien ja annostelijoiden nanomoottoreita. Elimistön toiminta tarvitsee valtavan määrän tarkasti annosteltuja tuotteita. Tästä kertoo jo 8 miljoonaa säätölaitetta.
Milloin biokemia alkoi?
Biokemian ala alkoi vasta vuonna 1953, kun Watson ja Crick löysivät DNA:n kaksoiskierteisen muodon ja avasi solun salaisuudet. Biokemiallinen maailma käsittää kemiallisten koneiden arsenaalin, joka koostuu hienosti kalibroiduista, toisistaan riippuvaisista osista. Jotta darwinilainen evoluutio olisi totta, on täytynyt olla sarja mutaatioita, joista jokainen tuotti oman työkoneensa, mikä johti siihen monimutkaisuuteen, jonka nyt näemme.
Vitamiinien ja hivenaineiden keskinäinen suhde vaatii tarkkuutta
Tyypillinen esimerkki on vitamiinien ja hivenainein tuotantolinjan säätölaitteet. Elimistömme tarvitsee 13 vitamiinia ja 12 hivenainetta, joiden pitoisuus toisiinsa nähden on tarkasti säädettävä. Jos niiden keskinäinen suhde muuttuu, niin silloin huomaat istuvasi lääkärin vastaanotolla.
Kun nautit vitamiineja liikaa, niin se ei välttämättä tuo toivottua tulosta, vaan rasittaa munuaisia, jotka yrittävät poistaa ylimääräistä hiki hatussa sen minkä kykenevät.
Silmän suunnittelu on osoittautunut neron suunnittelemaksi
Viimevuosien tutkimukset todistavat, että silmä on älykäs! Miten tämän kaltainen älykkyys voisi kehittyä sokeiden DNA – mutaatioiden tuottaman aineiston ja luonnonvalinnan avulla, ei mitenkään.
”Jos verkkokalvolle näyttää luontoelokuvaa tai toimintaelokuvaa, verkkokalvo virittyy mitä ilmeisimmin eri tilaan, vaikka elokuvien kirkkaus olisi sama. Verkkokalvo siis optimoi toimintaansa kokemansa kuvahistorian perusteella”, neurotieteilijä Petri Ala-Laurila sanoo (HS 7.1.2015). Kun pimeässä laboratoriossa laukaistaan pieni valonväläys, fotonien herättämää signaaliketjua voidaan seurata verkkokalvon hermoradan läpi sauvasoluista aina gangliosoluihin, mistä lähtee näköhermo aivoihin.
”Tunnistamme jokaisen neuronin tässä hermoverkossa ja voimme mitata signaalit yksittäisten valokvanttien tarkkuudella”, Ala-Laurila kertoo. ”Kuuttomana kirkkaana yönä saatamme erottaa himmeän tähden, vaikka siitä tulisi silmiimme vain pari fotonia eli valokvanttia. Olemme tottuneet näköaistimme suorituskykyyn emmekä osaa hämmästellä sitä.”
”Valoherkkyyden saavuttamiseksi yhteen sauvasoluun on pakkautunut miljardi valoherkkää näköpigmenttimolekyyliä. Näköherkkyyden rajalla toimiva gangliosolu kerää signaalinsa tuhansista sauvasoluista. Keskimäärin yksittäiselle näköpigmentille vahinkoja sattuu vain kerran 2 000 vuodessa. Mutta koska niitä on valtavasti, gangliosoluihin on koko ajan tyrkyllä epämääräistä hälyä.”
Miten verkkokalvo erottaa oikeat viestit omasta kohinastaan?
Ala-Laurila ja hänen yhdysvaltalainen kollegansa Fred Rieke löysivät hiljattain vastauksen verkkokalvon signaaliradan viimeisestä synapsista (hermoliitos on kahden hermosolun liitospinta), tappibipolaarisolun ja gangliosolun välistä. Synapsi kerää signaaleja tuhannesta sauvasolusta. Synapsi lähettää hermoimpulssin eteenpäin vain silloin, kun vähintään kaksi sauvasolua viestivät lähes yhtä aikaa – alle 0,1 sekunnin sisällä – pyydystäneensä fotonin. Muut impulssit pysähtyvät tähän synapsiin.
”Synapsi on kuin hermoverkon portsari. Se päästää läpi yhdessä saapuvat signaalit, jotka todennäköisesti edustavat fotoneja. Samalla se torjuu yksittäiset impulssit, jotka todennäköisemmin ovat neuraalista kohinaa”, Ala-Laurila sanoo.
”Näin synapsi vahvistaa tehokkaasti olennaisia signaaleja ja torjuu kohinaa. Toisaalta vain yhteen sauvasoluun tullut aito fotoniviesti menetetään. Se hinta varmuudesta pitää maksaa”. Kun verkkokalvon toiminnot opitaan tuntemaan syvemmin, niitä matkimalla voidaan kehittää laitteita pimeänäköön. Tätä modernia tiedettä kutsutaan biomimetiikaksi. Jumalan insinööritaidonnäytteitä kopioidaan luonnosta suoraan teollisuuden tarpeisiin!
Tässä esimerkki: Aurinkokennoilla ei ensi silmäyksellä vaikuttaisi olevan mitään yhteistä silmiemme tarkan näön alueen kanssa. Tätä verkkokalvon aluetta kutsutaan nimellä fovea centralis. Sen ominaisuuksien kopioiminen voi johtaa merkittävään aurinkokennojen tehon lisäykseen. Berliinin Helmholz-Zentrumin ja Max-Planck instituutin tiedemiesryhmät sovelsivat fovea centraliksen rakenteita silikonipintaan, joka kerää valoa aurinkokennoihin. Verkkokalvon “fovea centraliksessa” on tiheästi pakattuja, ylösalaisin laitetun suppilon kaltaisia rakenteita, jotka liittyvät suoraan hermosoluihin ja niiden antama erotuskyky tekee meille lukemisen tai TV:n katselun mahdolliseksi.
Tutkijat huomasivat miten nämä suppilot vangitsevat hyvin valaistussa ympäristössä suuria valomääriä ja sovelsivat tätä rakennetta aurinkokennoon. Tämä toimi. Valon vangitsemisen tehokkuus lisääntyi 65% ohutkalvoisessa aurinkokennossa verrattuna tavalliseen silikonikalvoon. Tämä yllätti tutkijat. Lisäbonus oli, että rakenteen tuottaminen ei vaatinut erityistä insinöörisuunnittelua. Periaatetta sovellettaneen jatkossa LED valoihin ja aistinantureihin.
Nämä uudet havainnot eivät ainoastaan osoita suunnittelua, joka kertoo näkemisen mykistävästä monimutkaisuudesta, ne nostavat esiin myös vanhoja filosofisia kysymyksiä. Aistimmeko ympärillämme olevan maailman todella sellaisena kuin se on? Kaikki tämä edellä selostettu kuvankäsittely tapahtuu todellisen maailman ja meidän kuvantulkintamme välissä. Näyttää siltä, että silmiimme reaalimaailmasta tulevan fotonien virran ja meidän siitä luomamme kuvan välillä voi olla ero. Sama koskee kaikkia muitakin aisteja kuten kuulo-, maku-, hajuja tuntoaistia. Mutta jos meidän ”maalaisjärjellä” tekemämme tulkinta maailmasta on näin kaukana todellisuudesta, miten kaukana todellisuudesta mielessämme tapahtuva ”järkeily” mahtaa olla?
Millä perusteella materialisti voi luottavaisesti sanoa, että ”uskoo vain sen minkä näkee”. C.S. Lewis totesi kirjassaan The Magician’s Twin, että materialisti ei voi luottaa siihen, että apinan aivojen käsitykset olisivat luotettavia. Tuon ”kauhean epäilyksen”, joka vaivasi Darwinia hänen myöhäisillä ikävuosillaan, pitäisi vaivata kaikkia, jotka uskovat, että silmä on vain sokean kellosepän askartelema ja suunnitteluvirheitä täynnä oleva aikaansaannos.
Ovatko silmämme vain pelkkiä ”kelvottomasti suunniteltuja kameroita”?
Oppikirjat vertaavat virheellisesti silmän pohjalla olevaa verkkokalvoa usein kameraan. Vanhentuneen tiedon mukaan verkkokalvo vain ottaa passiivisesti vastaan valon välittämää tietoa ja lähettää sen aivoihin käsiteltäväksi. Nyt vanha käsitys horjuu. Jos verkkokalvo olisi videokamera, se olisi ylivoimainen verrattuna ihmisen kehittämiin kameroihin.
”Alle puolen millimetrin paksuiseen kudokseen on pakattu hämmästyttävä laskentateho ja supertietokoneen suorituskyvyn ylittävä dynamiikka”, selittää neurotieteilijä Petri Ala-Laurila (HS tiede 7.1.2015).
Silmä oli vuosisatoja kehitysopin palkintohevonen, mutta eipä ole enää. Darwinille ajatus silmän kehittymisestä tuotti päänvaivaa. Silti hän uskoi sen kehittyneen valolle herkistä soluista. Nykyiset ateistit sen sijaan naureskelevat ihmisen silmälle. He pitävät sitä ”sokean kellosepän” askartelemana kehnona tekeleenä ja ”todistavat” väitteensä silmän rakenteessa näkemiensä ”virheiden” avulla.
Esimerkki evoluutio professorien tietämättömyydestä
Biologian ja geologian professori Frank Zindler on tästä huonosta suunnittelusta todennut:
”Ihmisen silmä voidaan selittää sattumanvaraisten evoluutiotapahtumien tuotokseksi. Olisi anteeksiantamatonta väittää sitä Jumalan suunnittelemaksi. Siinä on uskomaton virhe, se on asennettu nurinkurin! Sauvoja ja tappeja ei ole suunnattu valoa kohti kuten mustekaloilla vaan valosta poispäin. Ja vielä pahempi asia on, että aivoihin tietoa välittävä hermoverkko on silmiin tulevan valon tiellä. Vain jumalanpilkkaaja voisi väittää silmää Jumalan suunnittelemaksi. On skandaali väittää silmää jumalallisen pohdinnan tuotteeksi. Sen sijaan silmässä nähtävä järjetön suunnittelu voidaan helposti selittää (ilman tosiasioita) evoluutiolla, vaikka silmäfossiileita löytyykin harvoin.”
Vain älykäs suunnittelu antaa varmuuden järjen päätelmien luotettavuudelle
Maailman täytyy olla perustavalta luonteeltaan järjellinen ja aistien ja aivojen täytyy olla suunniteltuja vastaanottamaan luotettavaa tietoa todellisesta maailmasta. Lisäksi vain mieli, joka ei ole sidottu materiaan voi käydä vuoropuhelua, joka perustuu aistien tuottamaan luotettavaan tietoon ja logiikan lakeihin.
Älykkään suunnittelun todellisuus täyttää nämä vaatimukset. Jos ihmismielellä on käytössään luotettavaa aistien välittämää tietoa ja järjen lahja, ihminen pystyy etsimään ja tutkimaan tietoa hyvästä, todesta ja kauniista. Nämä välineet eivät kuitenkaan vielä riitä. Niiden todellinen arvo on siinä, mihin niitä käytetään.
Artikkeliin liittyvää
Silmä (Wikipedia)
Silmä (Terveyskylä)
Vallitseeko elimistössämme sekamelska?
Hyppyhämähäkki
Korva – todellinen suunnittelun ihme
Trilobiittien silmät
Lähteet Baden T, Euler T (2013) Early Vision: Where (Some of) the Magic Happens, Current Biology 23, R1096-1098, Image Processing in the Eye: Like “Magic” HS tiede 7.1.2015 Pekka Reinikainen, LL, tietokirjailija, on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa.