Perimästämme löytyi kielioppi
Elimistön toiminta edellyttää DNA:han tallennettua ohjelmatietoa, joka tottelee ’’lauseiden muodostussääntöjä” äärimmäisellä tarkkuudella ja nopeudella. Tiedostoja avataan ja kopioidaan nanokokoisilla koneilla 750 merkin sekuntinopeudella. Tutkijat toteavat Nature-tiedelehden kirjoituksessaan, että on ollut vaikea selvittää mekanismeja, joita perimässä käytetään kulloinkin tarvittavan kokoonpano- ja toimintatiedon poimintaan ja säätelyyn (Nature, 527 (7578):384-388). Perimän kielen monimutkaista toimintaa voi yrittää verrata parhaimpiin tietokoneiden ohjelmointikieliin.
Karoliinisen instituutin tutkijoiden marraskuussa 2015 julkaisema tutkimusraportti (ki.se/nyheter/komplex-grammatik-i-det-gene-tiska-spraket) aiheuttaa uusdarvinisteille lisää harmaita hiuksia. Ihmisessä on 200 erilaista solutyyppiä. Ne ovat kaikki lähtöisin yhdestä hedelmöityneestä munasolusta. Jokaisessa solussa on saman verran ohjelmoitua merkkijonoa kuin sadassa hyllymetrissä kirjoja on tekstiä. Jokainen solutyyppi poimii tästä kirjastosta tarvitsemansa ohjekirjat. Maksan solujen toiminnot eivät ole samoja kuin munuaisten. Ymmärrys näiden toimintojen säätelystä lisääntyy, kun solujen kielestä löydettiin ’’kielioppi”.
Tuoreen tutkimuksen mukaan perimän kielen kielioppi tai paremminkin lauseiden muodostusoppi, on monimutkaisempi kuin minkään tuntemamme kielen kielioppi. Perimässä on lisäksi useita erilaisia kieliä, samaan tapaan kuin tietokoneessa voi olla monia erilaisia ohjelmointikieliä. Yhteistyössä ne tuottavat monimutkaisia kokoonpano- ja toimintaohjeita eli ”sekä rautaa että softaa”. Rauta eli tietokoneesi olisi arvoton ilman ohjelmointikielellä tuotettua tietoa eli softaa. Elimistön 200 erilaista solutyyppiä eivät tietäisi mitä tehdä ilman softaa.
Lukion oppikirjat ovat vanhentuneita. Tutkimus on edennyt valovuoden päähän lukion oppikirjojen koululaisille tarjoamasta evoluutiobiologiasta. Uusdarvinismi on paljastunut täysin epätieteelliseksi teoriaksi. Läpimurron tehneet tutkimukset hyväksytään usein vasta vuosikymmenien kuluttua, kun tutkimuslaitoksiaan ja -tuloksiaan varjelevat jarrumiehet ovat ensin siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Mitään ei tapahdu, vaikka tieteellinen tutkimus on lyönyt evoluution ottamaan lukua. Luonnossa olevaa älykästä suunnittelua ja sen vähittäistä rappeutumista ei nähdä ennen kuin sen näkeminen sallitaan.
Geneettinen kieli edellyttää älykästä suunnittelua
Biologinen informaatio on semanttista informaatiota, joka on koodikielellä kirjoitettua ja määrittää funktion. Suomeksi sanottuna eliön perimä on kirjaimellisesti kirja, kirjoitettuna kirjaimellisella kielellä ja lyhyet jaksot ovat kirjaimellisesti lauseita. Tietoa sisältävän lauseen muodostaminen tietokoneen näppäimistöä sattumanvaraisesti koskettelemalla vaatisi kymmeniä vuosimiljardeja.
Lause ’’Minusta se muistuttaa kärppää” vaatisi 29 potenssiin 30 yritystä. Todennäköisyys kahden tietyn samanaikaisen mutaation esiintymiselle (tutkittavissa entsyymeissä) on korkeintaan yksi 20 miljoonasta ja kolmen tietyn samanaikaisen mutaation esiintymiselle noin yksi sadasta biljoonasta.
Edes yhtä geeniä ei voi näin syntyä, vaikka käytettäisiin sattumageneraattoria apuna
Tämä on toistuvasti osoitettu matemaattisesti. Pienimmän mahdollisen geeniin tuottaminen veisi 18 miljardia vuotta. Siitä ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä ennen kuin se leviäisi populaatioon valinnan kautta. Myöskään rekombinaatio ei auta luomaan edes tuhannen koodikirjaimen ketjua. Puolivalmis geeni ei ole hyödyllinen eikä neutraali vaan vahingollinen. Suurin osa DNA-jaksoista on monitoiminnallisia. Sellaisen parantaminen ei ole mahdollista. Esimerkiksi suurin osa ihmisen koodaavista jaksoista koodaa kahta eri RNA:ta, joita luetaan päinvastaisiin suuntiin eli molemmat DNA-rihmat käännetään.
Jotkin jaksot koodaavat eri proteiineja riippuen siitä, mistä kääntäminen aloitetaan. Tiedosto on lisäksi kolmiulotteinen. Perimän nerokkaasti tiivistetyn tiedoston salaisuudet ovat vasta avautumassa nyt kun tutkimusta 40 vuotta haitannut uusdarvinistinen näkemys roska-DNA:sta on heitetty historian roskakoriin.
Yksilön perimässä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kehittyminen mutaatio+valinta – mekanismilla voi tapahtua vain hyvin rajoitetusti. (Eliömaailma rappeutuu, Datakirjat jat, 2015, s. 95-102).
Kaikkien ihmisten hyvin läheinen geneettinen sukulaisuus kertoo meille pullonkaula-ilmiöstä. Tämä tarkoittaa, että iso joukko ihmisiä on kuollut suuressa katastrofissa (= vedenpaisumus?) ja olemme kaikki joitakin vuosituhansia Sitten eläneiden, muutamien jäljelle jääneiden, ihmisten jälkeläisiä (Nature 431, 562 – 566, 2004).
Tuore tutkimus vahvistaa myös, että emme ole simpanssien serkkuja. Tutkimus on osoittanut, että miehen Y-kromosomista löytyi 60 geeniä, mutta simpanssiurokselta vain 25 eli ero on yli 50 % (Nature 463, 536-539, 2010). Oppikirjoissa ihmisille uskotellaan tästä huolimatta edelleen, että meillä olisi ollut yhteinen esi-isä simpanssien kanssa 6-7 miljoonaa vuotta sitten ja ero simpansseihin olisi DNA:n tasolla vain 1,5 %.
Orpogeenit
Tähän mennessä tutkittujen eliöiden geeneistä 35 – 50 % on orpogeenejä. Ne ovat geenejä, joille ei ole löytynyt vastingeeniä mistään eliöstä ja joiden ohjeiden mukaan rakennettujen valkuaisaineiden tai RNA-molekyylien tehtävistä ei tiedetä paljoa. Esimerkiksi leivinhiivan geeneistä yli kolmasosa on orpogeenejä. Eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkimusryhmät kartoittavat parhaillaan niiden tehtäviä tuhoamalla ne yksitellen ja tutkimalla kunkin geenin puutteen vaikutuksia solun toimintaan.
Kuinka uusdarvinistit selittävät orpogeenien alkuperän? Heidän mukaansa geenien evoluution ajateltiin tapahtuvan niiden kahdentumisen ja uudelleenjärjestelyn avulla. Koska kuitenkin kaikissa heidän evoluutiosukupuissaan on orpogeenejä, joille ei löydy vastaavia homologeja toisissa sukupuissa ja joiden alkuperä on huonosti ymmärretty, evolutionistit ajattelevat, että kahdentumista ja uudelleen järjestymistä on seurannut nopea divergenssi.
Divergenssillä tai migraatiolla tarkoitetaan biologiassa tapahtumaa, jossa eläimiä muuttaa alueelta toiselle. Homologia on puolestaan evolutionistien mukaan samankaltaisuutta, joka on saman syntyistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kahden eri eläimen samankaltaisuus johtuisi siitä, että ominaisuus on kehittynyt kerran molempien yhteisellä kantamuodolla ja molemmat lajit olisivat tämän jälkeen perineet sen. Esimerkiksi ihmisen ja simpanssin käsien samankaltaisuuden he katsovat johtuvan homologiasta.
Ajatellaan myös, että tyhjistä eli ei-koodaavista DNA jaksoista (= jotka eivät sisällä valkuaisaineiden rakennusohjeita) olisi voinut kehittyä orpogeenejä, jotka voisivat selittää eliöiden väliset erot. Tätä kirjoitettaessa tiedetään, että nämä tyhjät jaksot koodaavat ainakin kahdeksan miljoonan geenikytkimen ’’kontrollipaneelin”, joka säätelee solujen toimintaa. Eli tyhjää roska-DNA:ta ei sitten perimässä ollutkaan, vaikka evoluutioteoria ennusti, että jopa 99 % perimästä olisi sitä!
Vain prosentti perimästä on varsinaisia Eksoneja
Vain prosentti perimästä on varsinaisia Eksoneja eli DNA-jaksoja, jotka polymeraaseilla tehdyn transkription ja spliseosomi-nanokoneella tehdyn ’’tietojenkäsittelyn ja toimittamisen” eli silmukoinnin jälkeen koodaavat valkuaisainetuotteita solun ribosomi-tehtaissa eli tekevät solun tarvitsemat rakenteet. Jäljelle jäävä 99 % perimästä liittyy solujen toiminnan säätelyyn. Sieltä löydettiin marraskuussa 2015 kielioppi, joka on monimutkaisempi kuin minkään tunnetun kielen lauseiden muodostusoppi. Ihmisen eri elimet ja 200 eri solutyyppiä käyttävät DNA:n kieliopin säätelemiä tuhansia erilaisia bio-ohjelmia.
Moderni geenitutkimus on näin kumonnut uusdarvinistisen polveutumisen ja määrittänyt luotujen perusryhmien (heimojen/lahkojen) ylittämättömät rajat. Loput, jopa 80-99 % DNA:sta näyttäisi ohjaavan muun muassa yksilönkehitystä, solujen erilaistumista, kehon ja elinten rakentumista, aineenvaihduntaketjuja ja niitä kontrolloivia monimutkaisia takaisinkytkentäjärjestelmiä sekä hormonaalista säätelyä jne. Sieltä löydetyt IncRNA ja muut RNA-molekyylit näyttävät määrittävän luodun perusryhmän, joka siis vastaa suunnilleen nykyluokituksen heimo/lahkotasoa, kuten koiraeläimet, sorsalinnut jne.
Tämä 2010-luvulla tehty havainto sulkee pois polveutumisen mahdollisuuden (eli uusdarvinistisen makroevoluution) ja mitätöi samalla kaikki molekyyleistä rakennetut sukupuut. Saman eliön eri molekyyleistä rakennetut sukupuut eivät kerro samaa tarinaa. Nykyään puhutaankin elämän pensaasta, ei elämän puusta.