Myytti ihmisen ja simpanssin 1 %:n erosta DNA:ssa

2024-11-07_12-21-18

 Ihmisen ja simpanssin DNA:t ovat hyvin erilaisia.

 Näemme edelleen yleisesti toteamuksia, joiden mu­kaan ihmisen ja sim­pans­sin DNA:t ovat ‘lähes identtisiä’. Eron väitetään olevan vain 1 %. Esi­mer­kik­si eräässä vuo­den 2012 julkaisussa toisen sim­pans­si­lajin bonobon DNA:n sekvensoinnista [nuk­leo­tidie­mäs­ten järjestyksen sel­vit­tä­mi­ses­tä] sano­taan:   ”Aina siitä alkaen, kun tutkijat sek­ven­soi­vat sim­pans­sin genomin vuonna 2005, he ovat tienneet, että ihmisen DNA on noin 99 %:sti identtinen sim­pans­sin DNA:n kanssa, mikä tekee sim­pans­seis­ta lähimpiä eläviä suku­lai­si­amme.” 1 

 
 
 
 

Kirjoitus ei ollut jostakin huonomaineisesta läh­tees­tä, vaan Science-lehden jul­kai­si­jal­ta, joka on ”American Association for the Advancement of Science”,  Ame­rik­ka­lai­nen tieteen edis­tä­mi­sen seura. Science-lehteä pide­tään toisena maailman kahdesta tie­teel­li­ses­tä huippu­leh­destä (toinen on Yhdis­ty­neissä kuningas­kunnissa ilmestyvä Nature). 

Me emme ole 99 %:sti identtisiä. Ei sinne päinkään.

Alkuperäinen väite 1 %:n erosta on peräisin vuo­del­ta 1975.2 Tämä tapahtui kauan ennen kuin ihmi­sen ja simpanssin DNA:n yk­sit­täis­ten ‘kir­jain­ten’ (eli emäs­parien) suora vertailu oli mahdollista—en­sim­mäi­nen luonnos ih­mi­sen DNA:sta jul­kaistiin vasta v. 2001, ja sim­pans­sin osalta tämä tapahtui v. 2005.

Luku vuodelta 1975 oli peräisin ihmisen ja sim­pans­sin DNA:n hyvin rajoitettujen pätkien kar­keis­ta ver­tai­luis­ta. Nämä alueet oli jo esivalittu saman­kal­tai­suu­den perusteella. Sitten ihmisen ja simpanssin DNA-nauhoja testattiin sillä perus­teel­la, kuinka hyvin ne kiinnittyvät toisiinsa. Mene­tel­mää kut­su­taan DNA:n hybridisaatioksi.

 Merkitsisikö 1 %:n ero ‘melkein identtistä’?

 Ihmisen genomi sisältää noin 3 000 mil­joo­naa ‘kir­jain­ta’. Jos 1 %:n luku olisi oikea, mer­kit­si­si tämä 30:n miljoonan kirjaimen eroa­vuut­ta, mikä vastaisi tulostettuna kymmentä Raa­ma­tun kokoista kirjaa. Tähän sisältyy 50 kertaa niin paljon DNA:ta kuin on yk­sin­ker­tai­sim­mal­la bakteerilla.3 

Tämä on tosi­asi­as­sa suunnaton ero, joka ylittää runsaasti jopa kaik­kein opti­mis­ti­sim­mat käsitykset
evo­luu­tion luo­mis­ky­vy­stä, vaikka aikaa annet­tai­siin­kin väitetyt mil­joo­nat vuodet.4

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 Mikä on tosiasiallinen ero?

 
 
 
 

Ihmisen ja simpanssin DNA-sekvenssien jul­kai­se­mi­nen mahdollisti niiden vertailun. Tämä­kin on kui­ten­kin ongel­mal­lista, koska simpanssin genomia ei selvitetty alku­te­ki­jöis­tään läh­tien. Sekvenssi sel­vi­tet­tiin ensin pienistä osista simpanssin DNA:ta, toi­sin sano­en kemi­al­lis­ten kirjainten järjestys määri­tet­tiin laboratorioissa kemiallisin menetelmin.

Nämä pienet ‘kir­jain­ jo­not’ asetettiin sitten koh­dak­kain ihmisen genomin kanssa alueilla, joihin niiden evo­lu­tio­nis­tien arvelujen mukaan pitäisi sopia (tieto­koneita käytettiin vertaa­maan ja aset­tamaan osat paikoilleen). Sitten ihmisen genomi pois­tet­tiin, jättäen jäljelle simpanssin pseudo-genomin [näennäis-genomi], joka oletti yhteisen esi-isän (evoluution), jolloin luotiin todellisuutta vas­taa­ma­ton seka-sekvenssi [emäs ­jär­jes­tys].

Evoluution olet­tami­nen tällä tavoin sim­pans­sin genomia raken­net­taes­sa on omiaan saamaan sen näyttä­mään enemmän ihmisen genomin kaltaiselta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Mutta jopa tätä evo­luu­tio-olet­ta­muk­sen aiheuttamaa harhaa käyt­täen tosiasialliset erot ovat paljon suuremmat kuin 1 %.

 Science julkaisi v. 2007 ihmisen ja sim­pans­sin DNA:n samankaltaisuudesta artikkelin, joka oli otsikoitu: “Suh­teelliset erot: yhden prosentin myytti”.2 Kirjoittaja Jon Cohen asetti ky­seen­alai­seksi 1 %:n luvun jatkuvan käytön, siteeraten sim­pans­sin DNA-luon­nok­sen jul­kai­se­misen jälkeen tehtyjä vertailuja, joissa ero DNA-sek­vens­seissä oli noin 5 %. Mutta kui­ten­kin 1 %:n myytti on pysy­nyt elossa samassa lehdessä v. 2012!

Sitä kuinka väärin tämä on, kuvaa Dr Jeffrey Tomkinsin ja Dr Jerry Bergmanin vuoden 2012 katsaus julkaistuista tutkimuksista, joissa verrattiin ihmisen ja simpanssin DNA:ta.5 Kun koko DNA otetaan huomioon (eikä aino­as­taan esi­valittuja kohtia), he havaitsivat, että:  “voidaan varmuudella päätellä, että ihmisen ja sim­pans­siin genomien sa­man­lai­suus ei ole enempää kuin noin 87 %, eikä mahdollisesti korkeampi kuin 81 %.”

 Toisin sanoen erot ovat suunnattomia, ehkä enemmän kuin 19 %. Dr Tomkins suoritti tosiasiassa oman perus­teel­lisen vertailunsa, ja totesi eron olevan noin 30 %.6 Myös Y-kro­mo­so­mit, jotka löytyvät vain miehiltä, ovat perin­poh­jai­sesti erilaiset, vastoin evoluution kannattajien odotuksia.7 

Toisin sanoen erot ovat suunnattomia, ehkä enemmän kuin 19 %. Dr Tomkins suoritti tosiasiassa oman perus­teel­lisen vertailunsa, ja totesi eron olevan noin 30 %.6 Myös Y-kro­mo­so­mit, jotka löytyvät vain miehiltä, ovat perin­poh­jai­sesti erilaiset, vastoin evoluution kannattajien odotuksia.7

 Suuri ero ei sovi yhteen evolutionististen odotusten kanssa. Mutta se sopii siihen, että meidät luotiin erillään eläimistä.

 Kahden monimutkaisen genomin vertailu on varsin vaikeaa. Olettamuksia jou­du­taan tekemään DNA:n eri osien tärkeydestä ja erityyppisten erojen mer­ki­tyk­sestä. Miten esimerkiksi tulee menetellä ih­mi­sen sim­pans­seilta puuttuvien geenien osalta ja päin­vastoin? Tyypillisesti ne on jätetty huomiotta, ja verrattu vain saman­laisia geenejä.

 Monet vertailut ovat sisältäneet vain proteiineja koodaavat geenit (1,2 % DNA:sta; monet pro­teiineja koodaavat kum­mal­la­kin esiintyvät geenit ovat todella varsin saman­laisia8 ), koska on ole­tet­tu että DNA:n loppuosa ‘ei ole tärkeä’ tai on jopa ‘roskaa’. Tämä näkemys ei kuitenkaan ole enää pätevä: on todennäköistä, että likipitäen kaikella DNA:lla on tehtävä, mikä on jälleen vastoin evo­lu­tionis­tien odo­tuksia.9 

Vaikka ‘roska-DNA’ olisi toi­mi­ma­ton­ta, erot ovat tällä alueella paljon, paljon suurempia kuin pro­teii­neja koodaavilla alueilla, ja ne täytyy ottaa mukaan selvitettäessä eroja. Me emme ole 99 %:sti identtisiä. Ei sinne päinkään.

 Mitä jokin prosentuaalinen samankaltaisuus osoittaisi?

 Evoluution sen enempää kuin luo­mis­opin­kaan kannattajat eivät tehneet tai voineet tehdä en­nus­tuk­sia pro­sen­tu­aali­sesta saman­kal­tai­suu­desta ennen kuin se arvioitiin. Toisin sano­en, olipa se 99 %, 95 %, 70 % tai mitä ta­han­sa, evoluutioon us­ko­vat edelleen väit­täi­si­vät sen osoittavan yh­teis­tä alkuperää, ja me luomisoppia kan­natt­avat näki­sim­me yh­tei­sen suunnittelun. Näiden tietojen seu­raus­ten ymmärtämiseksi on huomattava, et­tem­me ole tekemisissä kovan tieteen kanssa jossa näyttö perustuu kokeisiin; jokaisen muodostama joh­to­pää­tös perus­tuu hänen henkilökohtaiseen maa­il­man­kat­so­muk­seensa.

Myytti säilyy

 Kokonaisten genomien vertailu on pal­jas­ta­nut paljon suurempia eroja kuin 1 %, mutta kuitenkin myytti yhdestä prosentista säilyy. Miksi? Miksi Science pitää myyttiä elossa vuonna 2012? Vuonna 2007 Cohen lainasi Sak­sas­sa toimivan evo­lu­tio­nis­tisen an­tro­po­lo­gian Max Planck Insti­tuutin sim­pans­si­-yhteen­liit­tymän jäsenen, genee­tikko Svante Pääbon sanoja: ‘Loppujen lopuksi se, miten näemme eromme, on poliittinen, sosiaalinen ja kult­tuu­riin liittyvä asia.’2

 Ehkä evolutionistit eivät päästä irti yhden pro­sen­tin myytistä, koska sillä on poliittinen, sosi­aalinen ja kulttuuriin sisältyvä tarkoitus? Mikä muu tämä tarkoitus olisi kuin kieltää DNA-vertailujen selvä johtopäätös, jonka mukaan eroamme sim­pans­seis­ta valtavan paljon?

 Samanlaisuuden myyttiä on käytetty tukemaan väitettä, että ihmisillä ei ole mitään erityistä asemaa maailmassa ja jopa sitä, että simpansseille tulisi myöntää ih­mis­oikeuk­sia.10

 

Aiheeseen liittyvää
Myytti apinaihmisestä – kiista fossiilien ajoituksesta
Artikkeli perustuu Don Batten:in lähdeaineistoon

Lähdeluettelo ja kommentit

  1. Gibbons, A., Bonobos join chimps as closest human relatives, Science Now, 13 June 2012; news.sciencemag.org.
  1. Cohen, J., Relative differences: the myth of 1 %, Science316(5833):1836, 2007; doi: 10.1126/science.316.5833.1836.
  1. Mycoplasma genitaliumon 521 geeniä sisältävä loinen (niihin sisältyy 482 proteiinia koodaavaa geeniä), jotka käsittävät 582 970 ‘kirjainta’; Fraser, C.M. et al., The minimal gene complement of Mycoplasma genitalium, Science 270(5235):397–403, 1995; doi:10.1126/science.270.5235.397.
  1. Batten, D., Haldane’s dilemma has not been solved,  Creation19(1):20–21, 2005.
  1. Tomkins, J. and Bergman, J., Genomic monkey business—estimates of nearly identical human-chimp DNA similarity re-evaluated using omitted data,  Creation26(1):94–100, April 2012; creation.com/chimp.
  1. Tomkins, J., Comprehensive analysis of chimpanzee and human chromosomes reveals average DNA similarity of 70%, Answers Research Journal6(1):63–69, Feb. 2013; answersingenesis.org.
  1. Catchpoole, D., Y-kromosomi-shokki, Luominen11:36. Alkuperäisjulkaisu: Y chromosome shock, Creation 33(2):56, 2011.
  1. Monet proteiinit ovat hyvin samanlaisia suuressa määrässä eri lajeja, joten jos ver­ra­taan vain proteiineja koodaavaa DNA:ta, tämä pyrkii keinotekoisesti pai­not­ta­maan samankaltaisuutta. Histonit, jotka ovat osa kromosomien rakennetta, ja osteokalsiini, joka on luuston pro­teiini, ovat monissa olennoissa lähes identtisiä. Erot lajien välillä näyttävät olevan enem­män peräisin proteiineja koo­daa­mat­to­mas­ta DNA:sta, joka säätelee sitä, milloin ja miten paljon eri proteiineja valmistetaan. [englan­niksi] Carter, R., Splicing and dicing the human genome, 1 July 2010.
  1. Batten, D., Dazzling DNA, Creation35(1):38, January 2013.
  1. Cosner, L., Going ape about human rights: Are monkeys people, too?Published 9 July 20081
    1.   Cosner, L., Broken images,     Creation34(4):46–48, 2012.
  1. Lähdeaineisto : Don Batten