Tunnemmeko kaikki maailmankaikkeuden lait?

Kysymys on aiheellinen, koska olemme luoneet teoriamme vain muutaman aistimme perusteella. Koska nämä ovat hyvin rajallisia ominaisuuksia, olemme kehittäneet avuksi monenlaisia mittauslaitteita, joiden avulla ymmärrämme laajemmin ympäröivää maailmaamme. Nimitämme näiden avulla saatua tietoa fysiikan laeiksi, joiden perusteella mittaamme ympäröivää maailmaamme ja koko maailman kaikkeutta.

Muodostamme lisäksi teorioita, jotka eivät perustu mitattuun tietoon, vaan pääasiassa kehäpäätelmiin. Tästä esimerkkinä on pitkien aikojen ikämääritykset, joiden perusteella tulkitsemme löytyneiden fossiilien hautautumisen ajankohtaa. Kysymyksessä on siis vain tulkinta, koska oikein mittaavia pitkien aikojen määrityslaitteita ei ole olemassa. Lyhyille ajanjaksoille (<10 000 vuotta) voimme saada suuntaa antavia mittaustuloksia radiohiiliajoituksella, oletuksena kuitenkin tässäkin on, että ympäristömme on ollut täysin muuttumaton mittausajanjakson ajan. Voisiko aurinko tuottaa vakiolämpötilan ja maan magneettikenttä olla muuttumaton miljardeja vuosia? Entä missä on helium?

Miksi pidämme näitä teorioitamme absoluuttisena totuutena, vaikka löydämme jatkuvasti täysin ristiriitaisia todisteita teorioiden virheellisyydestä? Löydämme vesieläinten fossiileja korkeilta vuorilta ja määrittelemme ne miljardien vuosien ikäisiksi, vaikka fysiikan lakien perusteella vuoret kuluisivat 6 km miljardissa vuodessa. Johtopäätöksenä on, että  johtofossiileihin perustuva ikämääritys on virheellinen, koska ristiriitauksia on liian paljon, mutta teoriaa ei silti korjata, keskitytään vain estämään tutkijoita julkaisemasta teorian kannalta epäedullisia tuloksia.

Ajattelun alueella on vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Kun alat lukemaan hyvää kirjaa ja luettuasi sen, alat sitten siirrellä kirjan tekstissä sanoja ja kirjaimia mielivaltaisesti läpi kirjan. Olisiko tuloksena jännittävämpi uusi romaani, vai käsittämätön sanojen sotku? Samankaltaista tapahtumaa kutsutaan kuitenkin solumaailmassa luonnonvalinnaksi, jossa solun kopiointivirheet luovat paljon älykkäämpää informaatiota solujen seuraaville sukupolville.

Maailman kaikkeuden ei-aineellinen informaatio

Jos tiedemiehille 2000 vuotta sitten olisi kerrottu nykyaikaisesta digimaailmasta ja lääketieteestä ilman fyysisiä todisteita, niin kuinka moni sen aikainen tiedemies olisi uskonut? Nykypäivän tiedemiehet ovat näitä samoja kuin 2000 vuotta sitten, vain fysiikan lainalainen toiminta on todellista, vaikka DNA-koodi on vahva todiste fysiikan ulkopuolelta olevasta ei-materialistisesta informaatiosta. Ihmisen tietopankin DNA-koodi sisältää 1,2 km pitkän kirjahyllyn täynnä toinen toisistaan monimutkaisempien elintoimintojen toimintaohjeita. Siis suunnaton määrä ei-aineellista informaatiota. Voidaan hyvällä syyllä kysyä mistä tämä informaatio on peräisin? Vastaamalla ei mistään, ei ole tähän vastaus.

Koostumme molekyyleistä, jotka ovat kuin kehomme Lego-palikoita, mutta niiden järjestys tai epäjärjestys ei tuota elämää aivan kuten kirjan kirjaimien siirtely mielivaltaiseen järjestykseen ei tuota romaania. Tarvitaan älykkyyttä siirtämään kirjan kirjaimet ymmärrettävään järjestykseen, pelkät aivojen molekyylit eivät tähän pysty. Älykkyys on sisäänrakennettu eläviin soluihin, siellä on lisäksi monimutkainen kopiointijärjestelmä, joka siirtää elämän seuraaville sukupolville. Molekyylit eivät tähän pysty.

Mistä on peräisin maailmankaikkeuden massa?

Molekyylin ovat maailmankaikkeuden perusta. Niiden olemassaoloon ja liikeisiin perustuvat fysiikan lait. Luonto elää ja kuollessaan muuttuu maaperäksi, kiviksi ja kallioiksi. Loogisesti ajatellen elämän pitäisi olla ensin ja vasta sitten voisimme kävellä maan päällä kuolleen elämän molekyylikasan päällä, jota kutsumme maaksi. Siis kyseessä on muna-kana ilmiö. Alkuräjähdysteorian mukaan kaikki maailmankaikkeuden massa on tästä pamauksesta lähtöisin ja laajenee. Mutta ei vastaa siihen kysymykseen, mistä sen massa on kotoisin, koska molekyylit eivät pysty lisääntymään.

Kaikki tunnettu massa kostuu molekyyleistä, kaasuista tai kiintoaineista. Kaikki elävät oliot ovat rakennettu myös näistä molekyyleistä.  Molekyylit voivat kyllä yhdistyä toisiin molekyyleihin ja muodostaa uusia aineita tai kaasuja, mutta kokonaismassa pysyy karkeasti ottaen kuitenkin samana, mutta ei aivan ihan. Termodynamiikan pääsäännön 1 ja 2 mukaan aina kun aine muuttuu toiseksi yhdistymällä muihin aineisiin syntyy lämpöhäviö, siis pieni osa massasta muuttuu lämmöksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että kaikki maailmankaikkeuden massa olisi muuttunut tasaiseksi lämmöksi ja tähdet sammuneet miljardien vuosien aikana, ja myös elämä loppuisi siihen ilman molekyylejä.

Mutta koska elämme ja voimme ihailla tähtitaivaan kauneutta, meiltä täytyy jäädä jotain ymmärtämättä ja näkemättä. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että fysiikan lait täytyy olla vain osa suurempaa lainalaisuutta. Nykyiset tiedemiehemme muistuttavat muinaisia tiedemiehiä – vain olemassa oleva tieto on totuus. Onneksi löytyi satoja vuosia sitten tiedemiehiä, jotka ajattelivat että tässä ei voi olla kaikki ja löysivät nykyiset fysiikan lait. Vielä puuttuu paljon, koska muna-kana ongelmaa ei olla pystytty ratkaisemaan fysiikan lakien keinoin.

Termodynamiikan 2. pääsääntö

Maailmankaikkeuden työhön hyödynnettävissä olevan energian määrä laskee, ja entropia kasvaa maksimiin. (eli kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen.)

 Maailmankaikkeus ei ole voinut olla olemassa ikuisesti, jos energian kokonaismäärä on rajallinen ja käyttökelpoinen energia vähenee – muuten se olisi jo kuluttanut loppuun kaiken käyttökelpoisen energian ja saavuttanut niin sanotun ’’lämpökuoleman”.

Toisin sanoen kaikki radioaktiiviset atomit olisivat hajonneet, jokaisessa maailmankaikkeuden osassa olisi sama lämpötila ja työ ei olisi enää mahdollista. Johtopäätös on, että maailmankaikkeus luotiin varustettuna runsaalla käyttökelpoisen energian määrällä, mikä on nyt kulumassa loppuun.

Entropia on fysikaalinen suure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrää tai käytettävän energian vähenemistä.

Supistuvan ja laajenevan maailmankaikkeuden (jojo) käsityksen tekivät suosituksi ateistit, kuten edesmenneet Carl Sagan
ja Isaac Asimov, ainoastaan välttääkseen uskomukset alusta, joka on seuraamusta suunnittelijasta – Luojasta.

Mutta termodynamiikan pääsäännöt horjuttavat tätä väitettä, koska jokaisesta oletetusta (jojon) kierroksesta häviäisi yhä enemmän käyttökelpoista energiaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen (jojon) kierros olisi suurempi ja pidempi kuin edellinen, joten katsottaessa ajassa taaksepäin olisi siellä yhä lyhyempiä kiertojaksoja. Siispä monisyklisellä mallilla voisi olla rajaton tulevaisuus, mutta sillä voi olla vain rajallinen menneisyys. Lisäksi maailmankaikkeudessa on aivan liian vähän massaa pysäyttämään laajenemista, jotta se ensinnäkin mahdollistaisi jatkuvan laajenemisen ja supistumisen.

Lisää aiheesta
Mistä maailmankaikkeus?
Universumi
Geenejä onkin vain 20 000
Tutkimustuloksia
Magneettikenttä heikkenee vauhdilla
Mitä matemaatikot sanovat biologisesta maailmastamme?
Mihin perustuvat miljardien vuosien ikäarviot?
Maailman kaikkeuden lämpökuolema  (Wikipedia)