Älykäs monikerroksinen DNA-koodi
DNA-ohjelman koodirivi voi tuottaa 12 eri solun ohjekirjastoa riippuen siitä mistä kohtaa lukeminen aloitetaan. Jos DNA-koodin lukeminen aloitetaan koodin ensimmäisestä merkistä, saadaan yksi kirjasto, mutta jos lukeminen aloitetaan koodirivin toisesta merkistä, saadaan taas uusi eri kirjasto ja kolmannesta koodikirjaimesta kolmas kirjasto jne. DNA-koodirivin voi myös aloittaa viimeisestä merkistä merkistä alkuunpäin, joka taas tuottaa uusia kirjastoja.
Yksi kirjasto vastaa 100 metriä pitkää solujen toiminta-ohjekirjastoa ja lukemalla kaikilla nyt tunnetuilla tavoilla, saadaan 12 eri kirjastoa yhden kirjaston sijasta, joka vastaa 1200 hyllymetriä aineetonta informaatiota. Ajattele mikä säästö, jos ostaisit yhden romaanin, niin voisit saada siitä 12 romaanin verran aineetonta informaatiota.
Jos ihmisen solujen DNA-koodi avattaisiin yhdeksi nauhaksi, pituudeksi tulisi noin kaksi metriä, joka tarkoittaa soluista tehtyä DNA-helminauhaa, joka ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin. Lisäksi koodi on pakattu käsittämättömän pieneen tilaan. Jos meidän nykyisiä kirjoja kirjoitettaisiin yhtä pienillä symboleilla kuin DNA-koodi, nuppineulan päähän mahtuisi kaikkien maailman kirjastojen kaikki kirjat. Ei voi kuin ihailla Suunnittelijan nerokkuutta.
DNA-koodissa useita viestejä päällekkäin
Suurin osa DNA-sekvensseistä on moni-toiminnallisia ja siksi niiden on oltava myös moni-rajoitettuja. Tämä tarkoittaa, että DNA-sekvensseillä on merkityksiä useilla eri tasoilla (moni-toiminnallisuus) ja jokainen merkityksen taso rajoittaa mahdollisia muutoksia tulevaisuudessa (moni-rajoitteisuus).
Kuvittele esimerkiksi lausetta, jossa on määrätty viesti normaalisti luettaessa, mutta toinen viesti myös takaperin luettuna. Oletetaan nyt, että siinä on kolmas viesti, kun luetaan joka toinen kirjain ja neljäs viesti, kun käytetään sen kääntämiseen yksinkertaista salauksenpurkuohjelmaa. Tällainen viesti olisi moni-tasoinen ja moni-rajoitettu.
Tiedämme, etteivät tavanomaisen lauseen kirjoitusvirheet normaalisti paranna viestiä, mutta se saattaisi silti olla mahdollista. Mutta moni-rajoitettu viesti (moni-tasoinen) on kiehtova siinä suhteessa, että ei ole olemassa mitään realistisia mahdollisuuksia parantaa sitä. Se voi ainoastaan rappeutua. Jokainen kirjoitusvirhe, joka mahdollisesti parantaisi tavallista lausetta, tuhoaisi muita informaation tasoja (moni-tasoinen). Jokainen muutos vähentää kokonaisinformaatiota lähes absoluuttisella varmuudella.
Kuvassa muinainen monimerkityksellinen informaatio
Muinainen sanaleikki ajoittuu vuoteen 79 jKr., ja on käännettynä kutakuinkin: Arepo niminen kylväjä käyttää auraa. DNA:ssakin on monimerkityksisiä kirjaimia, sanoja ja lauseita kuten sanaleikeissä, palindromeissa ja muissa sana-arvoituksissa.Tällaiset sekvenssit voivat syntyä vain hyvin huolellisen suunnittelun kautta. Kun ne on luotu, ne eivät voi mutatoitua paremmiksi.
Sanat SATOR, AREPO, OPERA ja ROTAS voi lukea kahdelta riviltä ja kahdesta sarakkeesta. Esimerkiksi vastakkaisista kulmista eri suuntiin, saadaan neljä kertaa ROTAS. Minkä tahansa yksittäisen kirjaimen vaihto tässä järjestelmässä tuhoaa kaikki neljä viestiä samanaikaisesti (kaikki neljä ovat tässä esimerkissä samoja). DNA:ssa on esimerkki
Yksinkertainen esimerkki monitoiminallisesta sanasta voisi olla solu, joka on takaperin ulos. Solu-sanan muuttaminen sola-sanaksi voisi olla haluttu, mutta se muuttaisi ulos-sanan alos-sanaksi, jolla ei ole merkitystä. Tässä kaksisuuntaisesti merkityksellisessä sanassa kuten muissa aiemmissa esimerkeissä, on kyse monirajoitteisuudesta, koska se on monitoiminnallista.
DNA-koodi on kirjoitettu siten, että lukemisen aloittamiskohta määrittää mitä ohjeita saadaan. Kun kyseessä on 3,7 miljardia merkkiä pitkä tiedosto, niin voiko kukaan järkevä ihminen väittää, että elämä on syntynyt vahvin mutaatio jatkoon periaatteella.
Perimästämme löytyi kielioppi
Elimistön toiminta edellyttää että DNA:n tallennettua ohjelmatietoa, joka tottelee ’’lauseiden muodostussääntöjä” äärimmäisellä tarkkuudella ja nopeudella. Tiedostoja avataan ja kopioidaan nanokokoisilla koneilla 750 merkin sekuntinopeudella. Tutkijat toteavat Afature-tiedelehden kirjoituksessaan, että on ollut vaikea selvittää mekanismeja, joita perimässä käytetään kulloinkin tarvittavan kokoonpano- ja toimintatiedon poimintaan ja säätelyyn (Nature, 527 (7578):384-388). Perimän kielen monimutkaista toimintaa voi yrittää verrata parhaimpiin tietokoneiden ohjelmointikieliin.
Karoliinisen instituutin tutkijoiden marraskuussa 2015 julkaisema tutkimusraportti (ki.se/nyheter/komplex-grammatik-i-det-gene- tiska-spraket) aiheuttaa uusdarvinisteille lisää harmaita hiuksia. Ihmisessä on 200 erilaista solutyyppiä. Ne ovat kaikki lähtöisin yhdestä hedelmöityneestä munasolusta. Jokaisessa solussa on saman verran ohjelmoitua merkkijonoa kuin sadassa hyllymetrissä kirjoja on tekstiä. Jokainen solutyyppi poimii tästä kirjastosta tarvitsemansa ohjekirjat. Maksan solujen toiminnot eivät ole samoja kuin munuaisten. Ymmärrys näiden toimintojen säätelystä lisääntyy, kun solujen kielestä löydettiin ’’kielioppi”.
Tuoreen tutkimuksen mukaan perimän kielen kielioppi tai paremminkin lauseiden muodostusoppi, on monimutkaisempi kuin minkään tuntemamme kielen kielioppi. Perimässä on lisäksi useita erilaisia kieliä, samaan tapaan kuin tietokoneessa voi olla monia erilaisia ohjelmointikieliä. Yhteistyössä ne tuottavat monimutkaisia kokoonpano- ja toimintaohjeita eli ”sekä rautaa että softaa” Rauta eli tietokoneesi olisi arvoton ilman ohjelmointikielellä tuotettua tietoa eli softaa. Elimistön 200 erilaista solutyyppiä eivät tietäisi mitä tehdä ilman softaa.
Lukion oppikirjat ovat fossiileja. Tutkimus on edennyt valovuoden päähän lukion oppikirjojen koululaisille tarjoamasta evoluutiobiologiasta. Uusdarvinismi on paljastunut täysin epätieteelliseksi teoriaksi.
Läpimurron tehneet tutkimukset hyväksytään usein vasta vuosikymmenien kuluttua, kun tutkimuslaitoksiaan ja -tuloksiaan varjelevat jarrumiehet ovat ensin siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Mitään ei tapahdu, vaikka tieteellinen tutkimus on lyönyt evoluution ottamaan lukua. Luonnossa olevaa älykästä suunnittelua ja sen vähittäistä rappeutumista ei nähdä ennen kuin sen näkeminen sallitaan.
On hätkähdyttävää, miten monet fiksut ihmiset veikkasivat geenien määrän niin väärin.
Ihmisellä on noin 20 000 proteiinia koodaavaa geeniä. Kärpäsellä on noin 13 000. Tyrmistyttävää! Kuinka tämä on mahdollista? Miten ihmeessä niin mutkikas ja ihmeellinen ihminen rakentuu niin vähillä ohjeilla? Siis todellakin 20 000?
Yksinkertainen esimerkki: perhosen toukka ja perhonen. Niillä on sama geeniperimä, mutta ne eivät edes muistuta toisiaan. Sen täytyy johtua siitä, että eri aikoina ja tiloissa tapahtuu perimän ja eri puolien ilmentymistä, niin että eliö muuttuu ajan mittaan. Tutkijat havaitsivat että bakteerit aktivoivat geenejä eri aikoina ympäristön mukaan. Tietyt geenit aktivoituvat ja tietyt jäävät lepotilaan. Aktivoimalla ja inaktivoimalla geenejä valikoivasti, bakteerit voivat saada aikaan toimivien geenien yhdistelmiä siten, että ne voivat muuttua ajan ja ympäristön mukaan. Se on vähän kuin orkesteri, ja musiikki on nuotteina. Nuotit ovat koodeja.
Muusikkona Monod ymmärsi nuottien ja musiikin suhteen. Nuottikirjoitus on staattista, musiikki on elävää. Jakob ja Monod järkeilivät, että geenit aktivoituvat ja vaimenevat, syttyvät ja sammuvat. Genomi on siis nuottikirjoitusta, joka ajassa, tilassa ja ympäristössä saa aikaan monimuotoisuutta. Elottomalta vaikuttavasta DNA-molekyylistä tulee elämää. Jakobin Monodin havaintojen mukaan se, mikä pätee yksinkertaisiin eliöihin, pätee myös ihmisen genomiin. Sen monimutkaisuus on kuitenkin isompaa kertaluokkaa ja koreografia äärimmäisen hieno.
Se mitä nämä 20 000 geeniä tekevät, on erittäin monimutkaista. Ohjeita ei ole vain 20 000. Monia geenejä voidaan lukea samalla tavalla. Yhdestä geeenisekvenssistä voi lukea puolet tai kolme neljäosaa, tai aktivoida se tietyssä kehitysvaiheissa. Siitä johtuu ällistyttävä variaatio ja se etten näyttäisi kärpäseltä vaan itseltäni.
Kaiken keskipiste olivat geenit, proteiineja koodaava DNA:n osa. Kävikin ilmi, että sitä tietoa oli vain runsaat yksi prosentti perimästä (roska-DNA). Oppikirjakuvituksissa proteiinia koodaava geeni vie eniten tilaa. Genomissa se on mitätön kokonaisuuden osa. Kävi ilmi että genomissa on paljon muutakin tietoa, kuin proteiineja koodaavia alueita. Pitkin genomia oli säätelyalueita kolmin- tai viisinkertainen määrä, niin että oppikirjakuva kääntyi päälaelleen.
Lähdetieotoa
Life´s Greatest Secret
Dr.Matthew Cobb
Aiheeseen liittyvää
Sipulissa enemmän geenejä kuin ihmisellä
Solun pakkaustekniikka
Mistä maailmankaikkeus?
Tuottaako fysiikka elämän koodin?
Syntyikö maailmakaikkeus molekyylien kopioinnilla?
DNA:n ohjelmointikieli
Geenit ja solun kielioppi
Biologia
Solun moniulotteisuus on turvajärjestelmä mutaatioita vastaan
Soluja ei synny itsestään
Aineeton informaatio
Solu (Wikipedia)