Kuinka molekyyleistä koostuva maailmankaikkeuden massa on voinut syntyä,
kun molekyyleillä ei ole kopiointimekanismia?
Molekyylit voivat muodostaa toisia yhdisteitä, mutta massan määrä ei kuitenkaan lisäänny vaan päinvastoin. Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan molekyylien yhdistymisessä syntyy aina lämpöä (häviöteho). Tämä merkitsee yksinkertaisesti ilmaistuna, että maailmankaikkeuden massa ja energia muuttuu jokaisesta muutoksesta pikkuhiljaa tasaiseksi lämmöksi eli lämpökuolemaksi. Ikiliikkujaa ei ole universumissa, eikä nykyinen tiede saa kaikkia ihmisiä siitä vakuuttuneeksi, vaan tarinakerronta jatkuu fysiikan lakien vastaisesti siitä kuinka universumi kasvaa ja kehittyy.
Molekyylit voivat muodostaa toisia yhdisteitä, mutta massan määrä ei kuitenkaan lisäänny vaan päinvastoin. Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan molekyylien yhdistymisessä syntyy aina lämpöä (häviöteho). Tämä merkitsee yksinkertaisesti ilmaistuna, että maailmankaikkeuden massa ja energia muuttuu jokaisesta muutoksesta pikkuhiljaa tasaiseksi lämmöksi eli lämpökuolemaksi. Ikiliikkujaa ei ole universumissa, eikä nykyinen tiede saa kaikkia ihmisiä siitä vakuuttuneeksi, vaan tarinakerronta jatkuu fysiikan lakien vastaisesti siitä kuinka universumi kasvaa ja kehittyy.
Entä sitten kopioituvat solut? Yhdestä solusta kopioituu ihmisen 37.000 miljardia solua.
Tässäkään tapauksessa massa ei lisäänny. Tapahtuu vain yhdisteiden muodon muutos: “maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva”. Termodynamiikan toinen pääsääntö ei tee poikkeusta elävän solun kohdalla. Ihmisen kasvaessa molekyylit muodostavat 37 000 miljardia solua ja sitten elämän loppuessa, ne muuttuvat jälleen alkuperäisiksi yhdisteiksi, eli maaksi jälleen. Tämä muutosprosessi vaatii paljon energiaa, josta osa on muuttuu aina häviötehoksi eli lämmöksi, mikä merkitsee aineen massan vähenemistä.
Kuten edellä todettiin, elävien solujen kopiointimekanismilla varustettu elämä ei voi lisätä maailmankaikkeuden massaa, niin kuinka sen sitten voisi tehdä kopiointikyvyttömän maa-aineksen molekyylit. Tämän tosiasian valossa alkuräjähdysteoria on vastoin kaikkia fysiikan lakeja ja kuuluu paremminkin tarinankerrontaosastolle.
Vielä ihmeellisempi asia on massaton informaatio, jota emme kykene edes raapaisemaan. Soluja ja molekyylejä voimme tutkia mittauslaitteillamme, mutta informaation syntymiselle meillä ei ole mittalaitteita. Ainostaan tiedämme, että ihmisen DNA-koodi pitää sisällään 1200 metriä pitkän kirjahyllyn täynnä ohjekirjoja kaikkien 250 solujen toiminnoille, mutta miten se on sinne syntynyt, siitä meillä ei ole aavistustakaan.
Tieteellisin menetelmin emme voi saada selville tietoisuutemme olemusta.
Sen kuitenkin jokainen ymmärtää, että näin valtavaa informaation määrää ei synny sattumanvaraisesti tyhjästä, jostain sen on sinne täytynyt tulla. Sama pätee ihmisen ajatteluun, järkeen ja tunteisiin (ilo, suru, toivo, pelko, huumori ja nauru, itku, vihastuminen, ihastuminen). Ja jos järjellistä Luojaa ei ole olemassa, miten ei-älyllinen aine olisi tuottanut ajattelevan, puhuvan, tunteellisen ja älykkään olennon?
Vain Nero pystyy suunnittelemaan näin käsittämättömän hienon järjestelmän ja lisäksi antamaan melle kyvyn löytää keinot, joilla voimme nähdä ja ihastella solurakenteitamme.
Seuraavissa kuvissa solumaailman rakenteita.
