Raamatunajan historian lyhyt katsaus
Sukupolvet
8500—4300 eKr. Neoliittinen kausi eli myöhäiskivikausi. Maanviljelys ja karjanhoito vakiintuvat.
4300—3150 eKr. Khalkoliittinen kausi eli kuparikivikausi. Kupari tulee ensimmäisenä metallina käyttöön. Useimmat teräaseet tehdään vielä kivestä. Kirjoitustaito keksitään.
3150—2200 eKr. Varhaispronssikausi. Lähi-idän ensimmäiset keskitetysti hallitut valtiot syntyvät Egyptissä ja Mesopotamiassa.
2200—1550 eKr. Keskipronssikausi. Egyptissä eletään Keskivaltakunnan aikaa, joka päättyy hyksojen aikaan. Babyloniassa hallitsee amorilaisdynastia, jonka tunnetuin hallitsija oli Hammurapi; kausi päättyy heettiläisvaltaan. Kanaan on Egyptin valvonnassa. Ns. patriarkkojen aika ajoitetaan tavallisesti tämän kauden loppupuolelle.
1550—1200 eKr. Myöhäispronssikausi. Egyptissä eletään Uuden valtakunnan aikaa, hallitsijoina mm. Ramses II (1304—1237) ja Merneptah (1237—23). Babyloniaa hallitsevat kassilaiset, maan pohjoisosat ovat heettiläisten ja hurrilaisten vallassa. Eksodus ajoitetaan yleensä 1200-luvulle.
1200—1000 eKr. Varhainen rautakausi. Egypti heikkenee ja menettää otteensa Kanaanissa. Assyria nousee Mesopotamian johtavaksi vallaksi. Merikansat, mm. filistealaiset, saapuvat Välimeren itäpäähän, hävittävät Foinikian kaupunkeja ja pyrkivät Egyptiin.
Filistealaiset asettuvat Kanaanin lounaisrannikolle. Israelissa eletään ns. tuomarien aikaa. Kauden loppupuolella käydään filistealaissotia. Israelin kuningasaika alkaa; ensimmäisenä kuninkaana Saul, uskonnollisena johtajana Samuel.
N. 1000—928 eKr. Israel yhtenä kuningaskuntana, hallitsijoina Daavid (n. 1004—965), ja Salomo (n. 965—928). Jerusalemin temppeli rakennetaan.
928 eKr. Israel ja Juuda eroavat kahdeksi kuningaskunnaksi.
928—721 eKr. Israelin kuningaskunta eli Pohjoisvaltakunta. Ensimmäisten kuninkaiden hallitessa poliittiset olot ovat epävakaat, ja valta vaihtuu kolme kertaa sotilaskaappauksen kautta. Viidennen kuninkaan Omrin aikana olot vakiintuvat, ja hänen poikansa Ahabin hallitessa (871—852 eKr.) maa on melko vauras.
Johtavana uskontona kanaanilainen Baal-kultti
Seuraavien kuninkaiden Ahasjan ja Joramin jälkeen sotilasvallankaappaaja Jehu tekee Jahven profeettojen tukemana vallankumouksen ja toteuttaa kansallis-uskonnollisen ohjelman koettaen tuhota Baal-kultin. Jehun jälkeläisten Joahasin, Joasin ja Jerobeam II:n aikana Israel vaurastuu. Jerobeam II:n hallitessa (784—748 eKr.) eletään taloudellista kukoistuskautta.
Pian tilanne muuttuu. Seuraavien 24 vuoden kuluessa tehdään neljä vallankaappausta. Assyrian kuninkaat Tiglatpileser III, Salmanassar V ja Sargon II valtaavat 730- ja 720-luvuilla koko Syyrian. Israelin pääkaupunki Samaria antautuu 721 eKr. ja kuningaskunta häviää.
Profeetat Elia ja Elisa vaikuttavat Israelissa Ahabin aikana, Aamos ja Hoosea julistavat Israelissa Jerobeam II:n aikana.
928—586 eKr. Juudan kuningaskunta. Pääkaupunkina on Jerusalem, ja kaikki kuninkaat kuuluvat Daavidin dynastiaan. Ainoa poikkeus hallitsijoiden joukossa on kuningatar Atalja, Omrin tai Ahabin tytär. Juuda on aluksi pieni ja heikko kuningaskunta, joka onnistuu kuitenkin säilymään itsenäisenä.
Maa on vauraimmillaan Ussian hallitessa 769—734 eKr. Pian hänen kuoltuaan Juuda joutuu Assyrian vasalliksi. Hiskia (727—698 eKr.) nousee kapinaan; Assyrian joukot piirittävät turhaan Jerusalemia vuonna 701 eKr. Profeetat Jesaja ja Miika julistavat Juudassa. Manassen hallitessa (698—642 eKr.)
Juuda on Assyrian vasallina, ja assyrialaisten jumalien alttareita pystytetään Jerusalemiin. Kausi on ulkonaisesti rauhallinen. Assyrian heiketessä Josia (640—609 eKr.) irrottaa Juudan vasallisuhteesta, puhdistaa kultin ja keskittää sen Jerusalemiin. Josia asettuu myös farao Nekoa vastaan, mutta kaatuu taistelussa. Juuda joutuu Egyptin vasalliksi.
Farao kärsii tappion Babylonialle Karkemisissa 605 eKr., ja Juudasta tulee Babylonian vasalli. Nebukadnessar valloittaa Jerusalemin 598/7 eKr. Juudan noustua kapinaan Nebukadnessar valtaa Jerusalemin uudestaan 586 eKr., hävittää sen ja vie suuren osan Juudan väestöä pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan. Juudan kuningaskunta ja ensimmäisen temppelin aika päättyy.
Profeetta Hesekiel ennustaa lopuajan Googin-sodan
Profeetta Jeremia ja Hesekiel toimivat Jerusalemissa Juudan viimeisinä vuosina. Profeetta Hesekiel (992 eKr.) ennustaa Jerusalemin Temppelin hävityksen ja Israelin kansan hajoittamisen maailman kansojen sekaan ranngaistuksena Jumalansa hylkäämisestä. Roomalaiset hävittivät Jerusalemin Temppelin vuonna 70 jKr. ja pakottivat Israelin kansan lähtemään pakkosiitolaisuuten maailman kansojen sekaan. Nämä ennustukset ovat toteutuneet kirjaimellisesti 1000 vuotta ennustuksen jälkeen vuonna 70 jKr.
Vain yksi ennustus on vielä toteutumatta – lopunajan Googin sota. Se tapahtuu sen sukupolven aikana, joka näkee Israelin kansan kotiin paluun maailman kansojen seasta ja saa haltuunsa Jerusalemin. Israelin kansa alkoi palata takaisin Israeliin heti itsenäistymisen jälkeen vuonna 1948 ja sai Jerusalemin takaisin kokonaan vuonna 1967 kuuden päivän sodassa. Raamatussa sukupolven ikä on 70 vuotta ja Jerusalem on aikojen tapahtumakello, eli viimeinen ennustus voisi olla ohi vuonna 2037.
Jeesus Kristus syntyy vuonna 5 eKr.
(Ajanlaskun aloituksessa 5 vuoden virhe)
4 eKr.—6 jKr. Herodes Arkelaos Juudean hallitsijana.
6—66 jKr. Juudea on Rooman suorassa hallinnassa. Maaherroina toimivat mm. Pontius Pilatus 26—36, Felix 52—60 ja Porcius Festus 60—62.
Rooman keisareina: Augustus 27 eKr.—14 jKr., Tiberius 14—37, Caligula 37—41, Claudius 41—54, Nero 54—68, Vespasianus 69—79, Titus 79—81, Domitianus 81—96, Nerva 96—98 ja Trajanus 98—117.
29—33 jKr. Jeesus aloittaa julkisen toiminnan. Kristinuskon toiseksi suutin suurin käsky on: ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi”, kun taas muissa uskonnoissa ”Pyhä viha” on oleellinen osa niiden uskontoja.
46 jKr. Paavalin ensimmäinen lähetysmatka.
50—51 jKr. Paavali toimii Korintissa.
53—56 jKr. Paavali toimii Efesoksessa.
60 jKr. Paavali saapuu vangittuna Roomaan.
64 jKr. Rooman Keisari Nero aloittaa kristittyjen vainot
66 jKr. Juudea nousee kapinaan Roomaa vastaan ja Jerusalem hävitetään 70 jKr.
73 jKr. Kapina loppuu Masadan valtaukseen.
70 jKr. Jesalemin Temppeli hävitetään
93—96 jKr. Domitianus vainoaa kristittyjä.
132—135 jKr. Juudea kapinoi Bar Kokban johdolla Roomaa vastaan. Aelia Capitolina, juutalaisilta kielletty kaupunki.
Islam syntyi 600-luvulla ja on nyt maailman toiseksi levinnein uskonto
Se kuuluu suuriin maailmanuskontoihin. Islam syntyi Arabian niemimaalla 600 jKr.-luvulla. Sen perusti profeetta Muhammad (570–632), joka islamin mukaan otti vastaan ilmestyksiä Jumalalta. Islaminuskon kehittymiseen vaikuttivat Muhammadin ilmestysten lisäksi muun muassa muinaisarabialainen uskonto, juutalaisuus ja kristinusko.
Islamin valloitussotien yhteydessä 600 jKr.-luvulla syntyi käsitys taistelemisesta uskonnon puolesta. Profeetta Muhammed oli Medinassa ollessaan (622–632) käynyt sotaa Mekan pakanallista kaupunkia vastaan ja lopulta valloittanut kaupungin islamille. Koraanissa sana jihad ei esiinny selkeästi taistelemisen merkityksessä. Lähimpänä tätä ilmausta on useissa kohdissa toistuva ”kamppaileminen Jumalan tiellä”.
Vuosilukujen tarkkuus Raamatussa
Lukijasta, joka vertailee keskenään eri kirjoissa esiintyviä vuosilukutietoja, voi tuntua hämmentävältä, että tarkoilta näyttävät vuosiluvut usein poikkeavat paljonkin toisistaan. Erot johtuvat siitä, että vain osa ajanmäärityksistä on varmoja. Loput on arvioitava.
Egyptin ja Mesopotamian historiaan liittyvistä vuosiluvuista varhaisimmat ovat melko summittaisia arvioita. Niissä on tavallisesti yli sadan vuoden virhemarginaali. Niinpä Mesopotamian historian ajoituksessa arviot poikkeavat toisistaan vielä kauas toiselle vuosituhannelle eKr. Esimerkiksi Hammurapin hallituskausi ajoitetaan ns. ylemmän kronologian mukaan vuosiin 1848-1806 ja alemman kronologian mukaan vuosiin 1728-1686 eKr.
Tällä sivulla käytetty ns. keskikronologiaa, jonka mukaan Hammurapi hallitsi 1792-1750 eKr. Kaikille näille ajoituksille on yhteistä, että Hammurapin hallitusajan pituus on sama; se tiedetään nuolenpäätekstien perusteella.
Samoin tiedetään lähes kaikkien Babylonian, Assyrian ja Egyptin kuninkaiden hallituskausien pituus. Sama koskee lähes kaikkia Israelin ja Juudan kuninkaita. Kuninkaiden hallituskausia ei kuitenkaan voi laskea yksinkertaisesti peräkkäin, sillä kuninkaille oli tapana laskea hallitusvuosiinsa myös se aika, jonka he olivat kruununprinssinä hoitaneet hallitsijan tehtäviä edellisen kuninkaan vielä eläessä.
Patriarkkojen aikaa on lähes mahdoton arvioida edes sadan vuoden tarkkuudella. Vielä Mooseksen, Joosuan ja tuomarien aikaa on vaikea määritellä vuosiluvuin. Vuoden 1000 eKr. paikkeilla alkaen, Saulin, Daavidin ja Salomon aikana, Israelin historian ajoituksessa päästään parinkymmenen vuoden tarkkuuteen.
Ajoituksessa on ongelmia 700 eKr.-luvulle asti; esimerkiksi Juudan kuninkaiden Ussian ja Jotamin hallituskaudet ovat vaikeasti arvioitavissa. 700 eKr.-luvun lopulta alkaen päästään hyvinkin tarkkoihin ajoituksiin, koska vertailukohdaksi saadaan Assyrian, Babylonian ja Egyptin historia. Vaikka tärkeimmät poliittiset tapahtumat pystytään Israelin ja Juudan kuningaskuntien loppuvaiheista alkaen ajoittamaan vuoden, joskus jopa kuukauden tai päivänkin tarkkuudella, muiden henkilöiden kuin kuninkaiden elinajasta tiedetään yleensä vain kenen hallitsijan aikana he toimivat.
Aiheeseen liittyvää
Uskonto
Lopunajan Googin sota
Kritinuskon historia
Kristinuskon synty (Wikipedia)
Evoluutio
Luonnonvalinnan historia
Kristinuskon historia
Islam