Ihmisessä on yli 200 solutyyppiä ja jokaisen niistä on oltava alusta alkaen paikalla, jotta elämä olisi mahdollista. NASA:n tutkijat ovat rehellisesti todenneet, että sellaista kuin yksinkertainen solu, ei ole olemassa. Yksinkertaisin tunnettu elämän muoto koostuu 625 proteiinista. Ihmisen soluissa on miljardeja proteiinejä, joista 100 000 erilaista.
Monet matemaatikot ovat esittäneet laskelmia, mm. proteiinikemistit S.W.Fox ja J.F.Foster ovat todenneet:
”Kaikkien tarvittavien proteiinimolekyylien ja entsyymien syntymiseen evolutiivisten sattumien tuloksena ei riittäisi edes koko tunnetun maailmankaikkeuden tilavuus, vaikka se olisi täynnä aminohappoja”.
Solujen vasen- ja oikeakätisyys
Solun koneet ja rakenteet käyttävät vasenkätisiä rakennuspalikoita, mutta solun, DNA-tietopankki käyttää vain oikeakätisiä rakennuspalikoita. Kemiassa puhutaankin molekyylien kätisyydestä. Tämä asia ei ole vaikea ymmärtää, koska mehän ymmärrämme, että vasen käsi ja oikea käsi ovat muuten samanlaisia, mutta ne ovat toistensa peilikuvia.
Tällainen tutkimustulos on tuhoisa evoluution kannalta, koska meillä ei ole mitään järjestelmää luonnossa, joka pystyisi valitsemat yksinomaan vasenkätisiä rakennuspalikoita elämän moottoreihin ja rakenteisiin ja toisaalta oikeakätisiä rakennuspalikoita tietopankkiin. Mitään tällaista järjestelmää ei tunneta, joka tämän tekisi.
Tieteen tulokset kertovat yksimielisesti, että elämää ei synny elottomasta aineesta.
Naturalistit joutuvat kuitenkin uskomaan ihmeeseen, eivätkä he suostu edes harkitsemaan kaiken takana mahdollisesti olevaa älykästä suunnittelijaa. Naturalisti ei voi hyväksyä ajatusta suunnittelijasta, vaikkakin monet ateistit myöntävät, että luonto tosiaan näyttää suunnitellulta (Richard Dawkins, Francis Crick ym).
Opetusta lukiolaisille kuin satukirjasta vielä 2024:
”Suuret orgaaniset molekyylit liittyvät vesiliuoksessa helposti toisiinsa, jolloin syntyy alkeellisia soluja muistuttavia rakkuloita jne…” (Koulun biologia – lukio 1, 2005). ”Kun pisaran sisälle kertyi nukleiinihappoja ja proteiineja, voidaan ALKUSOLUN – ja elämän – ajatella syntyneen” (BIOS 1, 2016, s.101).
Ikään kuin oppikirjat vertaisivat saippuakuplia elävään soluun? Oppikirjamme ’’alkeellinen solu” on mielikuvitusta. Pieninkin solu on niin mutkikas, ettemme ymmärrä siitä vielä juuri mitään.
Katso kuinka suuri on yhden solun toimintakaavio
Solun toimintakaaviosta näkee heti sen valtavan monimutkiasuuden
Ihmisen solu muodostuu satojen tuhansien erilaisten valkuaisaineiden, tuhansien nanokoneiden verkostosta. Jos lähdettäisiin mallintamaan sähköisesti miten solu toimii siten, että sen toimintoja voitaisiin tarkastella paljain silmin reaaliajassa tietokoneen näytöllä, niin paljonko se ottaisi sähköä? IBM:n insinöörit ovat laskeneet tämän, solun tietokonemallinnus kuluttaisi 8 ydinvoimalan verran sähköä.
Elämän salaisuudet alkoivat paljastua vasta, kun elektronimikroskooppi keksittiin 1932
Solukoneisto on käsittämättömän monimutkainen
Kyseessä on monimutkainen tietokoneohjattu järjestelmä ja näitä käsittämättömän monimutkaisia soluja on kehossamme 30.000 miljardia, joiden pitää vielä kommunikoida keskenään, jotta elämää voidaan ylläpitää. Jos rakentaisimme tehtaan, jossa olisi saman verran komponentteja kuin sinun kehossasi on soluja (30.000 miljardia), niin tehtaan runkokaapeli valvomoon olisi kilometrejä paksu. Tämä kertoo ylivertaisesta Suunnittelijasta.
Solun DNA-koodin koko
Jos DNA otettaisiin ulos yhdestä solusta ja laitettaisiin se hiuksen paksuiseksi (kaksoishius), niin havaittaisiin että se on 50 km pitkä ja se olisi kääritty 30 miljoonan lankarullan ympärille ja kaikki lankarullat olisi asennettu kuin yhden golf pallon sisään.
Miksi lääketieteen kehittyi räjähdysmäisesti vasta vuodesta 2010 lähtien?
1950-luvulla DNA:n tutkimukselle ei myönnetty määrärahoja, koska tiedeyhteisö esitti, että DNA:ssa on vain 1% tarpeellisia geenejä ja loput 99% ovat jäänteitä kehitysvaiheen alkutaipaleelta, joita ei kannata edes tutkia. Tätä väitettä kuitenkin alettiin epäillä 1990 luvun loppupuolella ja perustettiin tutkimusryhmiä, joissa oli yli 442 tutkijaa ja 32 tutkimuslaitosta. Vuonna 2010 sitten julkaistiin saadut tulokset lääketieteellisissä julkaisuissa.
Mitä tutkimus sitten paljasti tästä tutkimattomasta 99% DNA:n alueesta?
DNA:sta löydettiin vuonna 2010 esimerkiksi 8 miljoonan kytkimen kontrollikeskus, joka valvoo asetusarvojen mukaista toimintaa kehon eri komponenteille, siis toimii säätölaitteena esimerkiksi miten kovaa ja kauan pitää pyörittää kuljettimien ja annostelijoiden nanomoottoreita. Elimistön toiminta tarvitsee valtavan määrän tarkasti annosteltuja tuotteita. Tästä kertoo jo 8 miljoonaa säätölaitetta.
Tyypillinen esimerkki on vitamiinien ja hivenainein tuotantolinjan säätölaitteet. Elimistömme tarvitsee 13 vitamiinia ja 12 hivenainetta, joiden pitoisuus toisiinsa nähden on tarkasti säädettävä. Jos niiden keskinäinen suhde muuttuu, niin silloin huomaat istuvasi lääkärin vastaanotolla. Kun nautit jotain vitamiinia liikaa, niin se ei välttämättä tuo toivottua tulosta, vaan rasittaa munuaisia, jotka yrittävät poistaa ylimääräistä hiki hatussa sen minkä kykenevät.
Darwinin mielipide monimutkaisuudesta
Darwin toteaa rehellisesti omasta teoriastaan: “Jos voitaisiin näyttää, että on olemassa monimutkainen rakenne, joka ei ole mitenkään voinut syntyä useiden peräkkäisten pienten muutosten kautta, teoriani murenisi täysin”. DNA on juuri tälläinen monimutkainen rakenne.
Jokainen ymmärtää, että miljardeja toimivia järjestelmiä, jotka ovat täysin riippuvaisia toisistaan, ei voi syntyä sattumalta. Johtopäätös on, että kaiken takana täytyy olla nerokas Suunnittelija, jota kutsumme Jumalaksi.