Eliöissä on useita rakenteita, joiden kehittyminen evoluution kautta on vaikea kuvitella
Toisaalta tiedämme että suunnittelijat kykenevät tuottamaan tällaisia rakenteita. Esimerkkejä näistä ovat veren hyytymisjärjestelmä ja bakteerin sähkömoottori. Kuten auton moottorissa, näissä rakenteissa on monta osaa, jotka sopivat toisiinsa ja jotka yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden. Mikäli yksi osa poistetaan tai sitä muutetaan, systeemi lakkaa toimimasta. Jos esimerkiksi poistamme tai muutamme auton moottorin osia, moottori ei enää toimi. Tällaisia systeemejä kutsutaan redusoitumattoman monimutkaisiksi.
Evoluutioteorian mukaan eliö kehittyy kun sen geeneissä tapahtuu pieniä virheitä ja edullisia muutoksia saaneet eliöt selviävät paremmin kilpailussa. Luonnonvalinta siis valitsee edulliset mutaatiota jatkoon. Todellisuudessa edulliset mutaatiot ovat erittäin harvinaisia. Lisäksi voidaan osoittaa edullisen mutaation valintaedun olevan yleensä niin pieni ettei edullinen mutaatio pääse hallitsevaksi populaatiossa. [1])
Evoluutioteorian voi vaikea selittää redusoimattoman monimutkaisia rakenteita, koska systeemin välivaiheet eivät ole toimivia, eivätkä siten anna eliölle valintaetua. Koska evoluutio ei ole ohjattua, jokaisen muutoksen pitäisi antaa valintaetu edelliseen tilanteeseen nähden, muussa tapauksessa luonnonvalinta valitsee keskeneräiset rakenteen pois eliön aineenvaihduntaa kuormittamasta. Redusoitumattomasti monimutkaisella rakenteella ei kuitenkaan ole toimivia välivaiheita.
Darwin totesi asiasta seuraavaa: Jos voitaisiin näyttää, että on olemassa monimutkainen rakenne, joka ei ole mitenkään voinut syntyä useiden peräkkäisten pienten muutosten kautta, teoriani murenisi täysin.[2]
Biokemian professori Michael Behe on kirjassaan [3] osoittanut solutasolla olevan useita tämäntyyppisiä rakenteita. Solu koostuu useista molekyylikoneista, esimerkiksi B. Alberts kirjoittaa Cell-lehdessä: Koko solu voidaan nähdä tehtaana, joka sisältää taidokkaan verkoston toisiinsa liittyviä kokoonpanolinjoja, joista kukin koostuu suurista proteiinikoneista… Miksi kutsumme solun toimintojen taustalla olevia suuria proteiinien yhteenliittymiä koneiksi? Juuri siksi, että näissä proteiinien yhteenliittymissä on hyvin tarkasti koordinoituja liikkuvia osia samoin kuin ihmisten keksimissä makroskooppisessa maailmassa tehokkaasti toimivissa koneissa.[4]
Siinä missä evoluutioteoria ei kykene selittämään redusoitumattoman monimutkaisia rakenteita, tiedämme empiirisesti suunnittelijoiden kykenevän tuottamaan näitä rakenteita. Tiedämme että sähkömoottoreiden, auton moottoreiden ja useimpien muiden teknisten laitteiden olevan redusoitumattomasti monimutkaisia ja tiedämme niiden taustalla olleen suunnittelijan. Suunnittelija kykenee ’suunnittelemaan eteenpäin’ joten systeemin valmistusvaiheiden ei tarvitse olla toimivia.
Kun näemme malmikaivoksessa toimivan sähkömoottorin, jossa on monta toisiinsa sopivaa osaa jotka yhdessä mahdollistavat moottorin toiminnan, emme ajattele moottorin syntyneen metalliatomien satunnaisliikkeen seurauksena, vaan on järkevää ajatella että sen taustalla on suunnittelija. Miksi emme voisi tehdä samaa johtopäätöstä bakteerin sähkömoottorin kohdalla?
Lisätietoa redusoitumattomasta monimutkaisuudesta:
Paras tapa tutustua syvemmin aiheeseen on lukea professori Behen klassikkokirja
[1] Tätä kutsutaan Haldanen ongelmaksi, ks. W. ReMine ”Messaging theory…”
[2] C. Darwin, Lajien synty, 1859
[3] M. Behe, Darwin’s Black Box: Biochemical Challenge to Evolution, 1996
[4] B. Alberts, ”The Cell as a Collection of Protein Machines…”, Cell, helmikuu 8. 1998, s. 291