Kallioseinämässä Jogginsissa, Nova Scotiassa, Kanadassa tapahtunut eroosio paljastaa runsaasti monikerrospuunrunkoja sekä vaakasuorassa olevia hiiltyneitä puita.
Monikerrospuunrunkoja


Vaakasuorassa tasossa hiiltyneitä puita
Agerin esimerkki – vanhassa kuvassa fossiilipuut näkyvät kasvuasennossa
(Nant Llech, Swansea Valley, Etelä-Wales, Iso-Britannia). Puita säilytetään nykyään Swansean museon ulkopuolella.3
Jos British Coal Measures-kivihiilikerrostuman kokonaispaksuudeksi arvioidaan 1 000 metriä, ja että se olisi muodostunut noin 10 miljoonassa vuodessa, silloin 10 metrin pituisen puun hautautuminen olisi kestänyt 100 000 vuotta olettaen kerrostumisen tapahtuneen vakionopeudella.
Tämä olisi naurettavaa. Vaihtoehtoisesti, jos 10 metrin pituinen puu olisi hautautunut 10 vuodessa, tämä tarkoittaisi 1 000 kilometriä miljoonassa vuodessa tai 10 000 kilometriä 10 miljoonassa vuodessa.

Tämä on aivan yhtä naurettavaa, emmekä voi välttää tekemästä sitä johtopäätöstä, että kerrostuminen on todellakin tapahtunut toisinaan erittäin nopeasti ja muina aikoina kerrostumisessa on ollut pitkiä taukoja, vaikkakin tämä näyttää sekä tasaiselta että jatkuvalta”2
Derek Ager ei uskonut Raamattuun, itse asiassa hän halvensi luomiseen uskovia. Kuitenkin hän koulutuksestaan huolimatta pystyi näkemään, että geologiset todisteet viittasivat nopeaan kerrostumiseen ja hautautumiseen.
Edelleen, vaikka kerrostuminen näytti ”tasaiselta ja jatkuvalta”, hän oletti, että ”kerrostumisessa on ollut pitkiä taukoja”, siinä on täytynyt olla. Miksi? Jotta ajatus maapallon miljoonien vuosien iästä säilyisi – todisteista huolimatta.
Monikerrosfossiilit tarjoavat selviä todisteita siitä, että kalliot muodostuivat nopeasti. Tämä on yhdenmukaista Raamatun kuvaaman nuoren luomakunnan kanssa.
Lähdeluettelo ja kommentit
Perustuu Tas Walkerin artikkeliin
1. Charles Lyell väitti, että geologia voitaisiin selittää pitkien ajanjaksojen aikana tapahtuneilla hitailla ja tasaisilla muutoksilla. Katastrofeja ei sallittu. Takaisin tekstiin.
2. Ager, D.V., The New Catastrophism, Cambridge University Press, p. 49, 1993. Takaisin tekstiin.
3. Viite 2. Fig 4.5, p. 48. Takaisin tekstiin.