Radiometrinen ajoitus
Millekään käytetylle ajoitusmenetelmälle ei ole olemassa täysin riippumatonta varmennusta, vaikka evolutionistit väittävät toista. Koska nämä menetelmät perustuvat moniin samoihin perusoletuksiin, mikään varmennus ei voi olla riippumaton. Tilanne muistuttaa tapausta, jossa kaupungintalon tornin kello asetettiin kirkon kellon mukaan ja kirkon kellon aika katsottiin kaupungintalon tornin kellosta.
Tiedämmekö maapallon olevan neljä ja puoli miljardia
vuotta vanha?
Emme tiedä. Syntyy hämmästyttäviä tilanteita ajoitettaessa radiometrisillä ajoitusmenetelmillä näytteen ikää. Kiven ikä määritellään alkavan hetkestä, jolloin kivi kiteytyi sulasta olomuodosta, toisin sanoen ikämäärityksessä metsästetään kiteytymisajankohtaa.
Yksi Uuden-Seelannin aktiivisimmista tulivuorista, Ngauruhoe-vuori.
Se sijaitsee keskellä Uuden-Seelannin pohjoissaarta. Tämä tuliperäinen vuori on melkein täydellinen kartio, joka kohoaa yli 900 metriä ympäröivän maiseman ja 2200 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen keskimmäinen kraateri on noin 400 metriä leveä.
Tämän tulivuoren ajatellaan olleen aktiivinen ainakin 2500 vuotta. Se on purkautunut yli 60 kertaa sen jälkeen, kun eurooppalaiset havaitsivat sen aktiivisuuden vuonna 1849. Viimeisin purkaus vuonna 1975 oli yksi rajuimmista. Silminnäkijät kuvasivat kovaäänisiä shokkiaaltoja ja 30 metrin pituista vulkaanista kiveä, joka lensi arviolta kolmen kilometrin korkeuteen ilmakehässä. Savuinen purkauspilvi nousi noin kahdentoista kilometrin korkeuteen.
Steven Austin vertasi laavan näköhavaintojen ikiä samoista kivistä mitattuihin radiometrisiin ikiin. Kivinäytteet otettiin edellisitä laavavirroista, vuoden 1949 helmikuun 11. päivän, vuoden 1954 kesäkuun 4. päivän, vuoden 1954 kesäkuun 30. päivän, vuoden 1954 heinäkuun 14. päivän ja vuoden 1975 helmikuun 19. päivän purkausten kovettuneista laavavirroista. Viimeisimmät laavakivet olivat selvästi näkyvillä ja tunnistettavissa. Kaikki näytteet olivat siis 25-51 vuotta vanhoja.
Millaisia mittaustuloksia saatiin?
Kolmetoista näytettä näistä purkauksista lähetettiin kalium-argon-ajoitusta varten laboratorioon (Geochron Laboratories, Cambridge, Massachusetts), joka on yksi arvostetuimpia kaupallisia ajoituslaboratorioita maailmassa. Näytteet lähetettiin vaiheittain. Aluksi lähetettiin yksi näyte kustakin purkauksesta. Kun ensimmäiset tulokset saatiin, lähetettiin toinen näyte samoista purkauksista. Joissain tapauksissa lähetettiin vielä kolmas näyte. Lisäpaloja kahdesta alkuperäisestä näytteestä lähetettiin myös, jotta voitiin varmistaa saman purkauksen tulosten yhdenmukaisuus.
Laboratoriolle ei annettu mitään tarkkaa tietoa kivien keräyspaikasta eikä oletetusta iästä.
Näytteiden kerrottiin vain olevan todennäköisesti hyvin nuoria, jotta laboratorio olisi erityisen varovainen näytteiden pienen argon-pitoisuuden takia. Kivien ikä silminnäkijöiden todistuksen mukaan oli 25-50 vuotta. Kivinäytteiden ikä radiometrisellä ajoituksella on esitetty taulukossa 2. Kaikkien tulosten epävarmuus oli 20 prosenttia määritetystä iästä.
Taulukossa kalium-argon-menetelmän antama ikä 25-50 vuotta vanhoille kivinäytteille.
Nguaruhoe-vuori on vain yksi monista tapauksista, joissa radiometriset iät eroavat järjettömän paljon silminnäkijöiden havainnoista.
llmiselvä ongelma oli se, että mitatuissa kivissä oli argon-kaasua jo niiden kiteytymishetkellä. Näille radiometrisille kelloille ei ole olemassa oikeaa nollahetkeä. Meille kerrotaan, etteivät nämä ajoitusmenetelmät toimi hyvin, kun näytteet ovat nuoria (satoja vuosia tai vähemmän). Ne toimivat vain vanhoille näytteille, joiden ikää ei voida mitenkään varmentaa. Järkevin reaktio tällaiseen on skeptisyys.
Radiohiili eli hiili-14 (14C) on erilainen
Radioaktiiviset isotoopit syntyivät luomisessa – hiili-14 atomeja syntyy jatkuvasti maapallon yläilmakehässä. Hiili-14 on tavallisen hiilen 14 atomimassa-yksikköä painava isotooppi.
Alkuaineen tyypin määrää sen ytimen protoniluku. Alkuaineiden atomimassoissa on pieniä vaihteluja riippuen siitä montako neutronia atomin ytimessä on. Atomin kemialliset ominaisuudet riippuvat lähinnä ytimen ulkopuolella olevien elektronien määrästä, joka on sama kuin ytimen protonien määrä. Atomeja, joilla on sama määrä elektroneja mutta eri määrä neutroneita ytimessä, kutsutaan saman alkuaineen isotoopeiksi.
Normaalin hiilen atomipaino on kaksitoista, mutta sen paino voi vaihdella kymmenestä neljääntoista, ja me olemme nyt kiinnostuneita hiilestä numero 14. Biljoonassa (miljoonassa miljoonassa) hiiliatomissa niitä on vain noin yksi kappale. Maapallon hiili-14-varat ovat vain noin 79 tonnia.
Hiili-14 muodostuu maapallon yläilmakehässä, kun kosmisten säteiden vaikutuksesta syntyy neutroneita, jotka vuorostaan osuvat typpi-atomeihin. Typen atomimassa on 14. Neutronin osuessa typpi-atomiin syntyy hiili-14-atomi ja protoni. Hiili-14 on epävakaa ja hajoaa tietyllä todennäköisyydellä takaisin typeksi. Hajoamisprosessia kutsutaan radioaktiivisuudeksi.
Puolet hiili-14-atomeista hajoaa typeksi 5730 vuodessa. Tätä kutsutaan puoliintumisajaksi.
Yläilmakehässä muodostuneet hiili-14-atomit sekoittuvat alemman ilmakehän atomeiden joukkoon ja yhdistyvät pian hapen kanssa radioaktiiviseksi hiilidioksidiksi. Koska kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia, löytää radioaktiivinen hiilidioksidi tiensä kaikkiin kasveihin. Koska melkein kaikki eläimet joko syövät kasveja tai syövät eläimiä, jotka syövät kasveja, radioaktiivinen hiili löytää lopulta tiensä melkein kaikkeen elolliseen. Koska eliöt ottavat jatkuvasti sisään uutta hiiltä, biosysteemin osana olevien kasvien ja eläinten hiili-14-pitoisuus on suurinpiirtein sama kuin ilmäkehänkin.
Kun eliö kuolee, se ei enää ota ympäristöstään hiili-14-atomeja
Hiili-14-atomien radioaktiivinen hajoaminen kuitenkin jatkuu. Kun siis tunnemme hajoamisnopeuden, voimme mitata hiili-14-pitoisuuden näytteessä ja toivottavasti laskea kuinka kauan sitten eliö oli elossa. Hajoaminen ei ole lineaarista vaan eksponentiaalista, ja siksi puhumme puoliintumisajasta. Jotta näyte voidaan ajoittaa hiili-14-menetelmällä, sen täytyy sisältää hiiltä – kuten kivihiiltä, puuta, turvetta, luuta, paperia, pergamenttia tai nahkaa.
Hiili-14-ajoitusmenetelmään liittyy omat oletuksensa, joista jotkut ovat melko epävarmoja. Menetelmä täytyy esimerkiksi kalibroida näytteillä, joiden ikä tunnetaan. Tyypillisesti käytetään joitain rinnakkaisia ajoitusmenetelmiä. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole keskeisiä pohdintamme kannalta. Sen sijaan hiili-14-atomien lyhyt 5730 vuoden puoliintumisaika on tärkeä.
Hiili-14-menetelmän kehittämisestä viime vuosisadan puolestavälistä aina 1980 luvulle asti ajateltiin, että lyhyen puoliintumisajan takia ei ole mahdollista mitata 30 000 tai 40 000 vuotta vanhempien näytteiden ikää. Tätä vanhemmissa näytteissä jäljellä olleen hiili-14:n määrää oli hyvin vaikea mitata ja virherajat olivat suuret.
Kosmiset säteet aiheuttivat mittauksiin ’’kohinaa”. Näytteet, joiden ikää ei tästä syystä voitu määrittää, oletettiin paljon vanhemmiksi ja niiden kohdalla käytettiin satoja vuosia sitten laadittuja johtofossilitaulukkoja. Monille eläinfossiileille annetaan miljoonia vuosia, vaikka samanlaisia löytyy edellen elossa.
Uraauurtava menetelmä kehitettiin 1970- ja 1980-luvuilla hiili-14 ja hiili-12-atomien suhteen mittaamiseksi hyvin pienistä näytteistä käyttämällä hiukkaskiihdytintä massaspektrometrinä. Menetelmää kutsutaan kiihdytinmassaspektrometriaksi (Accelerator Mass Spectrometry = AMS). Uusi tekniikka paransi hiili-14/hiili-12-suhteen mittauksien herkkyyttä.
Aiemmin oli mahdollista mitata pitoisuus, joka oli noin prosentti nykyisestä hiili-14-pitoisuudesta. AMS teki mahdolliseksi mitata pitoisuuden, joka on noin 0,001 prosenttia nykyisestä hiilestä. Teoreettisesti tämä pidensi hiili-14-menetelmän toiminta-alueen 40 000 vuodesta noin 90 000 vuoteen. Tällä tavoin toivottiin voitavan mitata paljon vanhempia näytteitä. Tätä toivoneet kohtasivat kuitenkin jotain yllättävää.
Tohtori John Baumgardner, yksi RATE-ryhmän tutkijoista, toteaa, että ’’suureksi yllätykseksi ei löydetty yhtään fossiilista materiaalia, jossa olisi ollut niin vähän (radiohiiltä) kuin 0,001 prosenttia modernista arvosta!”
Tämä tarkoittaa, että hiili-14-atomeja löytyi jopa kambrikauden fossiileista, joita evolutionistit pitävät 600 miljoonaa vuotta vanhoina.
Baumgardner antaa asiasta uskomattoman esimerkin:
Jos aoitamme havaittavan universumin painoisesta puhtaasta hiili-14-määrästä, niin 1,5 miljoonan vuoden kuluttua (pieni osa evolutionistien kokonaisajasta) ei pitäisi olla jäljellä yhtään ainoaa hiili-14-atomia! Rutiinmomaisesti löydetään kuitenkin 14C/12C-suhteita, jotka ovat luokkaa 0,1-0,5 % nykyisissä – sata kertaa suurempia kuin AMS menetelmän ilmaisuraja – näytteissä, joiden pitäisi olla kymmeniä ja satoja miljoonia vuosia vanhoja. Tämä on suuri ongelma uniformitaristiselle näkemykselle (evoluution aikaskaala).3
Baumgardner lähetti myös timantin hiili-14-laboratorioon mitattavaksi. Tätä ei ollut koskaan aikaisemmin tehty, koska mittausta pidettäisiin täysin absurdina – sulana hulluutena. Timantti, joka on muodostunut syvällä maapallon esikambrisissa kivissä, olisi yhtä vanha kuin maapallo itse. Lisäksi timantin kiteen sidokset ovat hyvin vahvoja, joten biologinen kontaminaatio ei voi päästä timantin sisään. Siksi timantin iän määrittäminen hiili-14-menetelmällä oletettiin turhaksi.
Laboratorion mittausraportti saapui: Timantti oli noin 58 000 vuotta vanha!
Niiden, jotka saattavat kyseenalaistaa koko asian, on hyvä muistaa, etteivät RATE- ryhmän hyödyntämät tulokset, pientä osaa lukuunottamatta, ole heidän itsensä mittaamia. Tulokset ovat ajoituslaboratorioiden vahvistamia ja ne on julkaistu alan lehdissä. Näistä anomalioista on oltu tietoisia AMS-tekniikan kehittämisestä lähtien. Niitä yritetään selittää pois ’’kontaminaatiolla” tai ’’taustalla”, mutta kuten Baumgardner toteaa: ’’Useimmat artikkelit myöntävät, että 14C näyttää olevan varsinaisesta näytteestä eikä tälle yleensä anneta mitään selitystä.”4
Minkä tahansa hiili-14-atomeja sisältävän näytteen suurin mahdollinen ikä on 250 0 00 vuotta. Jo tämä on kuolinisku evoluutioteorialle. RATE-tutkijat ovat kuitenkin tehneet muutakin kuin osoittaneet evoluutioteorian aika-asteikon vääräksi.
Baumgardner kertoo, että se mitä he ovat löytäneet on sopusoinnussa nuoren maapallon näkemyksen kanssa, jossa koko makrofossiiliaineisto kenotsooiseen maailmankauteen [geologisen kerrossarjan ylin osa] asti on vedenpaisumuksen aikaansaannosta. Siksi fossiileilla pitäisi olla sama 14C-ikä.
Johtopäätöksenä voimme todeta, että ’’tämän tutkimuksen päätuloksen mukaan näyttää vahvasti siltä, että fossiiliaineisto syntyi vain muutamassa vuodessa maapallon laajuisessa katastrofissa, suuressa tulvassa (vedenpaisumuksessa). Todisteet paljastavat, että makroevoluutio (lajien välinen kehitys) elämän synnyn selityksenä ei ole enää rationaalisesti puolustettavissa.”
Missä on helium?
Helium on merkittävä tekijä maapallon iän määrityksessä
Maapallon kallioperän vaaleat tai harmaat graniitit, joita käytetään usein hautakivissä, sisältävät lastumaista biotiitti-mineraalia, mustaa kiillettä. Kun katsot hautakiveä, voit nähdä mustia biotiitti-täpliä. Biotiitin sisällä on mikroskooppisia zirkon-kiteitä. Osa maapallon uraanista ja toriumista on näissä zirkon-kiteissä. Uraani ja torium ovat tietysti radioaktiivisia. Niiden hajoamisen sivutuote on helium (4He). Heliumin toinen muoto 3He ei ole radioaktiivisuuden tuote.
’’Helium on kevyt, nopealiikkeinen ja liukas atomi, joka ei tarraudu kiinni toisiin atomeihin”, sanoo D. Russell Humphreys (Sandia National Laboratory, Albaquerque, NM), yksi RATE-ryhmän vetäjistä. Näiden ominaisuuksien takia helium läpäisee kiinteitäkin aineita melko nopeasti. Se läpäisee atomien välisen tilan kiteen hilassa. Vuodon nopeus on niin suuri, että vanhaan maapalloon uskovat odottivat, että suurin osa radioaktiivisen hajoamisen tuottamasta heliumista olisi lähtenyt maapallon kuoresta yläilmakehään ja sieltä avaruuteen.
.
Mitä tutkimus osoittaa?
Ensimmäinen yllätys: Tutkimus osoittaa, että helium ei karkaa ilmekehään merkittävissä määrin.
Toinen yllätys: Helium ei nouse yläilmakehään vaan jakautuu tasaisesti ilmakehään. Ilmakehätutkija Larry Vardiman (RATE-ryhmän koordinaattori) on osoittanut, että ilmakehässä on vain 0,04 % heliumista, joka siinä pitäisi olla, jos maapallo olisi miljardeja vuosia vanha.
Vardiman kirjoittaa:
Jos maapallon ilmakehässä ei ollut heliumia sen muodostuessa, nykyisin mitattu heliumin tiheys… olisi saavutettu noin
2 miljoonassa vuodessa. Tämä on yli 2500 kertaa lyhyempi aika kuin maapallon oletettu ikä.
Pitkään ikään uskovat ilmakehäfyysikot kuten [J. C. G.) Walker toteavat, että ’’…heliumin määrä ilmakehässä näyttää olevan ongelma”. [J. W.] Chamberlain toteaa, että tämä heliumin karkausongelma ”.. .ei näytä poistuvan vaan on ratkaisematon”.
Vardimanin kommentti siitä, että ilmakehän helium “olisi tuotettu noin 2 miljoonassa vuodessa”, ei tarkoita, että hän uskoisi maapallon olevan 2 miljoonaa vuotta vanha. Hän viittaa ongelmaan evoluution aikaskaalassa. Kaksi miljoonaa vuotta on merkityksetön aika evoluution kannalta. Se on suurin piirtein aika, joka Homo erectukselta väitetään kestäneen kehittyä Homo Sapiensiksi.
Vardiman uskoo, että ilmakehän helium on melkein kokonaan alkuperäistä – siis että se oli osa alkuperäistä maapallon luomista ja hyvin vähän siitä on radioaktiivisen hajoamisen tuottamaa. 3He:n alkuperä on tuntematon ja useimmat ilmakehätutkijat uskovat sen olevan alkuperäistä, joten ei ole järjetöntä uskoa myös 4He:n olevan alkuperäistä.
Helium-ongelma ei ole uusi ja luomiseen uskovat ovat kirjoittaneet siitä jo useita vuosia.
Myöskään evolutionistien oletus heliumin karkaamisesta avaruuteen ei ole uusi. Vuonna 1957 kemisti Melvin Cook (Utahin yliopisto) julkaisi ’’Missä on maapallon radiogeeninen helium?” -artikkelin Afafure-lehdessä. Hän totesi: ’’Todistusaineisto hyvin korkealla tehdyistä kokeista osoittaa, että vety ja helium eivät keräänny merkittävästi yläilmakehään kuten aiemmin on luultu.”
Fyysikko Robert Gentry (Oak Ridge National Laboratory) on kirjoittanut kattavasti heliumista ja muista samankaltaisista ongelmista arvossapidetyissä tiedelehdissä. Cook ja Gentry eivät suoraan liittäneet tutkimuksiensa tuloksia maapallon ikään. Molemmat tiesivät, että tällaisten johtopäätösten tekeminen johtaisi julkaisujen hylkäämiseen. Gentry ajatteli, että jos hän vain kertoisi kokeelliset tulokset julkaisuissa, niin johtopäätökset huomattaisiin. Ja ne huomattiin! Hän sai potkut Oak Ridgen kansallisesta laboratoriosta.
Evolutionistit ovat menestyksettä työskennelleet helium-ongelman parissa. He ovat myös kieltäneet ongelman johtopäätökset. Kukaan heistä ei uskalla harkita sitä mahdollisuutta, että maapallo olisikin nuori. Sen vaihtoehdon harkitseminen tarkoittaisi karkotusta tieteellisestä yhteisöstä ja syvää nöyryytystä. Nuori maapallo merkitsisi materialistisen maailmankuvan ja humanistisen uskonnon tuhoa. Hinta on liian suuri. Joskus on parempi elää ongelman kanssa.
Radiometrisiin ajoitusmenetelmiin liittyy kolme oletusta:
1. Isotoopin hajoamisnopeus tytärisotoopiksi on vakio ajan kuluessa eli kellot käyvät samaa nopeutta.
2. Kivi tai iänmääritykseen valittu näyte on ollut suljettu järjestelmä; ympäristöstä ei ole saanut tulla näytteeseen epäpuhtauksia, eikä näytteestä ole saanut liueta mitään ympäristöön.
3. Isotooppien alkuperäinen määrä kiven kiteytyessä tiedetään tai voidaan ainakin arvioida luotettavasti. Jumala ei toisin sanoen näytä olevan ainoa, joka on kaikkitietävä. Oletuksien (2) ja (3) tiedetään olevan usein vääriä, mutta ensimmäistä oletusta kyseenalaistetaan harvoin.
Yrittäessään ratkaista radiometrisen ajoituksen palapeliä tohtorit Russell Humphreys ja John Baumgardner ajattelivat löytyvän useita todisteita siitä, että menneisyydessä oli tapahtunut runsaasti radioaktiivista hajoamista. Kuitenkin I Mooseksen kirja kertoo melko selvästi, että maapallo on nuori. Yrittäessään ratkaista tätä näennäistä ristiriitaa heidän ilmeinen lähtökohtansa oli tutkia uudelleen oletusta, jonka mukaan hajoamisnopeus olisi aina vakio ajan kuluessa. He harkitsivat myös hypoteesia, että suuria määriä (ehkä miljardikertaisella nopeudella) radioaktiivista hajoamista olisi voinut tapahtua ensimmäisen kolmen luomispäivän aikana, syntiinlankeemuksen yhteydessä ja/tai Nooan vedenpaisumuksen aikana.
Vallitsevan käsityksen mukaan maapallo on miljardeja vuosia vanha
Tuossa ajassa olisi syntynyt valtava määrä heliumia radioaktiivisen hajoamisen seurauksena. Helium ei ole karannut avaruuteen eikä se ole ilmakehässä. Missä se on? Se on zirkoneissa. Fenton Hillissä, noin 30 kilometriä länteen Los Alamosista, Uudessa Meksikossa geotiedemiehet Los Alamosin kansallisesta laboratoriosta porasivat useita kilometrejä syvälle kuumaan ja kuivaan graniittiin. Uraanin, toriumin ja lyijyn mitatut pitoisuudet viittaavat siihen, että mikäli hajoaminen on tapahtunut nykyisellä nopeudella, hajoamista on tapahtunut 1,5 miljardin vuoden ajan.
Jostain syystä ei ole olemassa luotettavia tutkimuksia heliumin karkausnopeudesta zirkonista eikä mitään tutkimuksia heliumin diffuusiosta biotiitista. RATE-tutkijoiden tärkeä tehtävä oli ratkaista ongelma. RATE-ryhmä tilasi zirkonissa ja biotiitissa tapahtuvan heliumin diffuusionopeuden mittaukset Fenton Hillin kivistä eräältä alan johtavalta asiantuntijalta. Samalla mitattiin myös näytteitä Gold Buttesta, Nevadasta.
Oak Ridgen kansallisessa laboratoriossa Gentry ja hänen tutkijaryhmänsä laskivat, kuinka paljon heliumia olisi pitänyt vapautua zirkoneista väitetyn 1,5 miljardin vuoden aikana verraten saatua tulosta zirkoneissa olevan heliumin määrään. He havaitsivat, että 58 % 1,5 miljardin vuoden hajoamista vastaavasta määrästä heliumia oli yhä sisällä zirkoneissa.
Oletus vakiona pysyvästä hajoamisnopeudesta vaikutti väärältä. Jos maapallo olisi niin vanha kuin väitetään, hyvin vähän heliumia olisi jäljellä.
RATE-ryhmä kehitti teoreettisia malleja mittauksien tulkitsemiseksi. Evoluutiomalli oletti 1,5 miljardin vuoden hajoamisajan ja muuttumattoman hajoamisnopeuden, joka tuotti heliumia koko tuon aikajakson. Luomismalli oletti 6000 vuoden hajoamisajan ja että suurin osa heliumia syntyi yhdessä tai useammassa kiihdytetyn hajoamisen ryöpyssä ajan alussa.10
Humphreys jatkaa: ’’Voimme laskea kauanko diffuusiota on tapahtunut – neljästä tuhannesta neljääntoista tuhanteen vuoteen! Diffuusionopeudet ovat melkein 100 000 kertaa suuremmat kuin maksiminopeudet, jotka evoluutiomalli sallii. Se ei jätä mitään toivoa 1,5 miljardille vuodelle.”
Koska zirkonit tulevat hyvin syvällä olevista graniiteista, maapallon esikambrisista kivistä, tarkoittavat mitatut diffuusionopeudet sitä, ettei maapallo itse voi olla vanhempi kuin 4 000-14 000 vuotta. Ei näytä olevan vaihtoehtoista tulkintaa mittauksille – elleivät sitten asiantuntijan mittaukset ole virheellisiä.
Maailmanlaajuinen tulva tai vedenpaisumus
Kauan ennen kuin John Baumgardner oli RATE-ryhmän jäsen, hän askarteli toisen kyseenalaisen aiheen parissa. U. S. News & World Report -lehden vuoden 1997 kesäkuun 16. päivän numero julkaisi neljän sivun artikkelin Baumgardnerista.13 Hän työskentelee U. S. Department of Energyn Los Alamosin kansallisen laboratorion teoreettisella osastolla.
Lehden artikkeli kertoo Terra-nimisestä tietokoneohjelmasta, jonka Baumgardner suunnitteli. Baumgardner kuvattiin ’’maailman johtavaksi geofysikaalisen konvektion tietokonesimuloinnin asiantuntijaksi”. Näihin ilmiöihin kuuluvat tulivuorten purkaukset, maanjäristykset ja mannerlaattojen liikkeet.
Baumgardnerin kollegat pitävät häntä ja hänen työtään suuressa arvossa, vaikka moni ei ole hänen kanssaan samaa mieltä Raamatusta. Geofyysikko Brad Hager MIT: stä (Massachusetts Institute of Technology) on sanonut: ’’Alalia on yleinen mielipide, että Terra… on yksi hyödyllisimmistä ja tehokkaimmista geologian työkaluista.” Geologi Gerald Schubert (Kalifornian yliopisto, Los Angeles) lisää: ”Mitä koodiin [Terra] tulee, Baumgardner on maailmanluokan tiedemies.”
Oletko valmis vielä yhteen yllätykseen tässä luvussa?
Lehden artikkeli jatkaa: ”Itse asiassa, Baumgardner loi Terran osoittaakseen, että kertomus Nooasta ja vedenpaisumuksesta 1 Mooseksen kirjassa… tapahtui juuri Raamatun kertomalla tavalla… hänen numeerinen ohjelmansa [Terra] todistaa Raamatun olevan oikeassa.” Mutta artikkelin tekijä tietysti vielä lisää: ”Näin ainakin Baumgardnerin mielestä.” Jos Terra toimii muuten oikein, miksei se toimisi vedenpaisumuksenkin kohdalla?
Aiheeseen liittyvää
Missä on Helium?
Rehevä vihreä Sahara
Radiohiilimittaukset
Fossiilit
Iänmääritys (Wikipedia)