Artikkelin tarkoituksena on tuoda julki se seikka, että evoluutiotutkimus sisältää piirteitä, jotka eivät täytä perinteisiä tieteelle asetettuja kriteereitä, mutta tästä huolimatta kyseinen tutkimus kulkee tieteen nimellä. Jos evoluutionäkemys hyväksytään tieteelliseen kenttään, niin samoja standardeja käyttäen tulisi myös luomisopin ja älykäs suunnittelija-teorian alueella tehtävä tutkimus hyväksyä osaksi tieteellistä kenttää.
Aika ennen alkuräjähdystä
1. Ennen alkuräjähdystä maailmankaikkeudessa oli täydellinen tyhjyys ja pimeys sekä absoluuttinen kylmyys -273°C. Ei siis mitään, joka voisi muodostaa atomeita, molekyylejä, eikä räjähdyksen muodostamiseen tarvittavia luonnonlakeja.
2. Molekyylit ovat niitä rakennepalikoita, joista kaikki universumissa on rakennettu, tähdet, planeetat, kaasut ja elävä solu. Molekyyleillä ei kuitenkaaole lisääntymisominaisuutta, kuten elävillä soluilla. Nyt herää kysymys, mistä kaikki alkuräjähdykseen tarvittava raaka-aine ja fysiikan lait räjähdyksen synnyttämiseen on peräisin?
3. Miksi molekyylien yhdistyminen ei lisää aineen massaa?
Molekyylit voivat kyllä yhdistyä muiden molekyylien kanssa, mutta todellista ainemäärän kasvua ei tapahdu, vaan päinvastoin, se vähenee. Termodynamiikan 2. pääsäännön mukaan, molekyylien yhdistymisessä syntyy aina myös häviötehoa, eli lämpöä. Lopputulema on, että miljardit vuodet muuttaisivat maailmankaikkeuden molekyylimassan pikkuhiljaa tasaiseksi lämmöksi, eli universumin lämpökuolemaksi.
Alkuräjähdys
Molekyylimassa kasvoi liian suureksi, kunnes tapahtui se kuuluisa alkuräjähdys…
Aineettoman informaation on täytynyt olla olemassa jo ennen fysiikan lakien ilmestymistä ja vasta sen jälken räjähdysseos voi muodostua.
Valitettavasti käytössä on tupla-standardit, joiden perimmäisinä syinä eivät ole tieteelliset ja kokeelliset seikat, vaan filosofiset näkemyserot, joiden pohjalta kreationismi ja älykkääseen suunnittelijaan viittaavat selitykset pyritään sulkemaan tieteen ulkopuolelle. Kyse ei siis ole niinkään siitä, etteikö kreationistinen tutkimus täyttäisi kysymyksessä mainitut kriteerit siinä kuin nykyinen evoluutiotutkimuskin, vaan kyse on tämän hetken verorahoitteisen tieteellisen tutkimuksen useiden tärkeiden vaikuttajien sitoutumisesta maailmankuvaan, joka kieltää luomisen mahdollisuuden jo ennalta ja pyrkii siten rajoittamaan tieteellisen tutkimuksen vapautta.
Tällä hetkellä verorahoitteinen alkuperätiede on enimmäkseen sitoutunut materialismiin ja naturalismiin. Tarkkoja ennusteitakin antaneet selitykset, jotka eivät pitäydy näiden maailmankatsomusten mukaisissa näkemyksissä, hylätään näissä oloissa automaattisesti ”epätieteellisinä”. Suunnittelua tukevien tutkijoiden käytössä on sama todistusaineisto kuin muillakin tutkijoilla, mutta tulkinnat, joihin tämän todistusaineiston pohjalta päädytään, eroavat johtuen tutkimuksen taustalla vaikuttavien maailmankuvien / tieteenfilosofisten oletusten eroista.
Seuraavassa muutamia suunnittelua tukevia väitteitä, jotka ovat myöhemmin saaneet vahvistuksensa
Väite 1 – Planeettojen magneettikenttien voimakkuus
On olemassa todisteita, joiden pohjalta voidaan esittää, että jokaisella aurinkokuntamme planeetalla ja suurella kuulla, mukaan lukien oma planeettamme, on ollut tai on yhä magneettikenttä. Luomisesta lähtien maapallon magneettikenttä on hiljakseen heikentynyt, minkä kuvaajaksi Horace Lamb loi mallin yli 100 vuotta sitten. Vuonna 1984 kreationistifyysikko D. Russell Humphreys kehitti teorian selittämään maapallon ja muiden planeettojen magneettikenttien voimakkuuksia.
Voyager 2:n mittaustulokset vahvistavat ennusteen 1
Maan magneettikentän nykyisen heikkenemisnopeuden perusteella voidaan laskea, että mikäli maapallo olisi yli 20 000 vuotta vanha, maan magneettikenttä olisi ollut alkujaan niin vahva, että nykymuotoinen elämä olisi ollut mahdotonta. ”Humphreysin ja Lambin teorioiden perusteella voidaan määrittää, kuinka paljon taivaankappaleiden magneettikenttien tulisi nykyisellä heikentymistahdilla heikentyä 6000 vuoden aikana.”
Tulokset, jotka johdettiin Humphreysin teorian avulla, eivät ainoastaan vastanneet saatuja mittaustuloksia vaan menestyksellisesti ennakoivat Voyager 2:en magneettikentän mittaustulokset Uranuksesta (1986) ja Neptunuksesta (1990). Nämä tulokset eivät ainoastaan vahvistaneet Huphreysin kreationistista teoriaa, vaan tarjosivat samalla vahvan näytön sen näkemyksen tueksi, että aurinkokuntamme on todellakin iältään nuori, kuten Raamattu esittää.
Väite 2 – Alkuaineiden hajoaminen ja heliumin vapautuminen (RATE)
”Tiettyjen raskaiden alkuaineiden radioaktiivisessa hajoamisessa vapautuu niin sanottuja alfahiukkasia. Esimerkiksi uraaniatomi (U-238) muuttuu lyijyksi (Pb-206) prosessissa, jossa tällaisia alfahajoamisia tapahtuu kahdeksan kertaa. Nämä alfahiukkaset ovat samalla myös heliumatomien ytimiä. Heliumatomit ovat ”liukkaita”, eli ne valuvat helposti ulos kovista zirkonijalokivistä, joissa niitä muodostuu.
Mikäli uraanin hajoaminen on tapahtunut nykyistä vastaavalla hitaalla tahdilla miljoonien ja miljoonien vuosien ajan, niin suurin osan heliumista olisi ehtinyt vuotaa ulos zirkonikiteistä ja karata ympäristöön. Mikäli taas maapallo onkin iältään nuori ja mikäli radioaktiivinen hajoaminen on ollut nopeampaa menneisyydessä, niin tällöin olisi perusteltua odottaa, että löytäisimme runsaasti heliumia maapallon kivistä.
New Mexicon kaivaukset vahvistaa ennusteen 2
Kun New Mexicon Frenton Hillin kaivauksien kivinäytteitä tutkittiin, huomattiin että zirkonikiteet sisälsivät merkittäviä määriä heliumia. Tämä ei ole pelkästään todiste siitä, että kyseiset kivet ovat iältään vain muutamia tuhansia vuosia. Lisäksi tämä toimii myös näyttönä siitä, että vain muutamassa tuhannessa vuodessa on tapahtunut niin paljon radioisotooppien hajoamista, että nykypäivän hajoamisnopeudella vastaava prosessi veisi miljardeja vuosia. Tämä osaltaan puhuu taas sen puolesta, että mitään näytteitä ei voida luotettavasti ajoittaa radioaktiivisilla menetelmillä niiden ajanjaksojen yli, joista Raamattu puhuu.
Väite 3 – Maapallon ytimen vaipassa kylmää materiaa
1980-luvun alkupuolella fyysikko John Baumgardner kehitti kreationismin pohjalta teoriaa vedenpaisumuksen aikaisista nopeista maankuoren liikkeistä. Hänen teoriansa mukaan valtamerten pohjalla ennen vedenpaisumusta olleiden ”kylmien” maankuoren osien olisi pitänyt upota kokonaiset 2900 km maapallon kuuman vaipan pohjalle, jossa vallitsee jopa 4000°C lämpötila.
Jos näillä maankuoren palasilla olisi ollut miljoonia vuosia aikaa vajota vaipan pohjalle yhtä hitaasti kuin ne vajoavat nykyään, ne olisivat sulaneet täysin vaipan sekaan. Jos ne sen sijaan upposivat Baumgardnerin teorian mukaisesti noin 4350 vuotta sitten hyvin nopeasti, maan vaipan pohjalla pitäisi edelleen olla pinossa näitä maankuoren levyjä, jotka olisivat säilyneet ympäröivää vaippaa kylmempinä.
Löydökset maan vaipasta vahvistaa ennusteen 3.
Baumgardnerin teoria kyettiin pistämään koetukselle 10 vuoden kuluttua, kun tiedemiehet olivat kehittäneet sopivan tekniikan, jolla mainitun kaltaiset seikat kyettäisiin havaitsemaan maan vaipan pohjasta. Kun vaippaa sitten tutkittiin, tutkimuksissa todella havaittiin Baumgardnerin teorian mukaisesti kylmempiä materiakeskittymiä. Tämä onnistunut ennuste viittaa siihen, että Baumgardnerin malli on oikeassa. Samalla se antaa tukea näkemykselle, jonka mukaan mannerlaatat liikkuivat vedenpaisumuksen aikana todella nopeasti, ja että vedenpaisumus tapahtui Raamatun kuvauksen mukaisesti vain muutamia tuhansia vuosia sitten.
Onko tiede vapaa ennakko-olettamuksista?
Mitä tulee ennakko-olettamuksiin, niin todellisuudessa kaikki looginen päättely perustuu ennakko-olettamuksille, ja jopa matematiikka perustuu oletuksille, joita kutsutaan aksioomiksi.
Käytännössä tiedekään ei ole vapaa tieteenfilosofisista ennakko-olettamuksista, vaan kaikki tieteenteko perustuu enemmän tai vähemmän ennakko-olettamuksille, vaikka tätä ei monesti myönnetäkään. Jopa empiirinen tutkimus joutuu tekemään olettamuksia, joita ei voida etukäteen todeksi näyttää. Meidän on mm. oletettava pohjautuen aikaisempaan kokemukseemme, että luonnonlait eivät muutu kesken kaiken ja muuta tutkimustemme tuloksia.
Historiaa tutkivat tieteet, kuten luonnonhistoriaa tutkivat geologian, biologian ja kosmologian osa-alueet, joutuvat olettamaan erityisen paljon todistamattomia asioita. Kreationistit tuovat ennakko-oletuksensa selkeästi esille kaikkien arvioitaviksi, kun taas evoluutioteoriaa ja vanhaa maata tukevassa tutkimuksessa halutaan monesti antaa mielikuva, ettei tutkimus sisällä mitään ennakko-olettamuksia.
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa sillä kyseinen tutkimus on tieteenfilosofisten olettamustensa kautta sitoutunut materialistiseen luonnonhistoriaan. Kyseisessä tutkimuksessa oletetaan, että kaikki mitä havaitaan nykyään, on tapahtunut vain ja ainoastaan sellaisten toistettavissa olevien prosessien kautta, joita havaitaan jatkuvasti tapahtuvan.
Evoluutiobiologi Richard Lewontin on esittänyt filosofisen sitoumuksen osuvasti:
”Me asetumme tieteen puolelle huolimatta joidenkin sen ideoiden avoimista älyttömyyksistä, huolimatta sen kykenemättömyydestä täyttää monet sen liioitelluista terveyden ja elämän lupauksista ja huolimatta tieteellisen yhteisön toleranssista hyväksyä perustelemattomia just-niin-tarinoita. Näin siksi, että meillä on aikaisempi sitoumus, sitoumus materialismiin. Ei ole kyse siitä, että tieteen metodit ja instituutiot jotenkin painostaisivat meitä hyväksymään materialistinen selitys ihmeelliselle maailmallemme; päinvastoin, me olemme materialistisen a priori -uskollisuutemme velvoittamia.
Meidän tulee luoda tutkimuksen ja konseptien koneisto, joka tuottaa materialistisia tuloksia huolimatta siitä, kuinka järjenvastaisia tai kuinka arvoituksellisia ne ovat asiaan perehtymättömälle. Lisäksi kyseinen materialismi on ehdoton, sillä me emme voi sallia Jumalaista jalkaa oven väliin.”
Voiko filosofisen ”uskomustieteen” perimmäisen olemuksen selvemmin sanoa! Darwin 1800-luvulla ei tiennyt solurakenteista ja DNA:sta yhtään mitään. Valomikroskoopilla hän näki solut kuin herneitä lautasella. Vasta vuonna 1932 keksittiin elektroni-mikroskooppi , joka avasi solun sisärakenteet ja DNA löydettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1953. Kaikki aikaisemmat teoriat ovat olleet vain puhdasta tarinankerrontaa.
Aiheeseen liittyvää
Absoluuttinen nollapiste
Termodynamiikan toinen pääsääntö
Roska-DNA osoittautui tarinaksi
Fossiilien ajoitusmenetelmät
Filosofinen tiede
Säteily avaruudessa antaa vihjeitä maailmankaikkeudesta
Kristinuskon historia