Etusivu      Ihmisen monimutkaisuus      Eläimet       Luonto      Ilmasto     Maapallo     Universumi     Menneisyys    Teknologia   Aineeton informaatio     Lääketiede    Uskonto     Tapahtumia      Haku🔎

Onko elämä suunniteltua vai pelkää sattumaa?

Suunnittelun näkeminen ei edellytä minkäänlaisia yliopisto opintoja. Itse asiassa kymmenien vuosien yliopisto opinnot tarvitaan, jotta voi tulla sokeaksi kaikkialla elämässä ja luonnossa nähtävälle suunnittelulle.

Kuvassa suomalainen Lauri Moilnen,  ehkä maailman pisin mies, pituus 243 cm.

Jokainen ihminen on siis tiedemies, joka tekee havaintoja ympäristöstä ja pystyy vetämään niistä oikeat johtopäätökset. Eli kaikki luonnostaan ymmärrämme, että ihmisen takana on suunnittelua. Tuki ja liikuntaelimet kertovat ainutlaatuisesta suunnittelusta. Meidät kaikki on suunniteltu Jumalan kuviksi. Meissä on erityisominaisuuksia, jotka erottavat meidät eläimistä. Vaikka kuinka tahdottaisiin väittää, että olemme kehittyneet eläinten kautta jostain alkuliemestä, niin järki ja ymmärrys panee vastaan jokaisella ihmisellä

Se on helppo kiteyttää muutamiin pääasioihin. Ensinnäkin pystykävely, josta puhun seuraavassa jaksossa, osoittaa nerokasta suunnittelua. Se, että kävelemme kahdella jalalla, ei ole mikään vahinko tai onnettomuus tai geneettinen vaurio, vaan hyvin, hyvin monimutkaisen suunnittelun tulos, joka tekee mahdolliseksi kahdella jalalla kävelyn.

Toinen asia, joka erottaa tuki ja liikuntaelimessä meidät eläimistä, on ihmisen ihmeellinen käsi. Meidän käteemme on nerokkaan suunnittelun mestarityö. Tässä äskettäin eräs tutkijaryhmä koetti kymmenen vuoden ajan tai siinä oli monta tutkijaa eri yliopistoissa, koittivat tehdä keino käyttää, mutta ei siitä mitään tullut ja he totesivat sen rehellisesti.

Jokainen ihminen on siis tiedemies, joka tekee havaintoja ympäristöstä ja pystyy vetämään niistä oikeat johtopäätökset. Eli kaikki luonnostaan ymmärrämme, että ihmisen takana on suunnittelua. Tuki ja liikuntaelimet kertovat ainutlaatuisesta suunnittelusta. Meidät kaikki on suunniteltu Jumalan kuviksi. Meissä on erityisominaisuuksia, jotka erottavat meidät eläimistä. Vaikka kuinka tahdottaisiin väittää, että olemme kehittyneet eläinten kautta jostain alkuliemestä, niin järki ja ymmärrys panee vastaan jokaisella ihmisellä

Kolmas asia on puhetaito ja viestintä

Meidät on ohjelmoitu puhumaan ja viestimään. Puhuminen on äärimmäisen monimutkainen asia. Siihen voidaan palata myöhemmin tässä ohjelmasarjassa. Eli sinut on luotu Jumalan kuvaksi ja sinun kehosi kertoo sen. Tapa liikkua, tapa viestiä, tapa käyttää käsiä vahvistaa kaiken tämän.

Suunnittelija on välttämättä siellä takana. Järki panee vastaan semmoista ajatusta, että se olisi itsestään kehittynyt jostakin alkulimasta. Ajattele, että sinut on tehty yhdestä ainoasta solusta. Kaikki alkoi sinun äitisi munasolun ja isäsi sukusolun yhdistymisestä hedelmöityneestä munasolusta, ja siitä on muodostunut kaksisataa erikoistunutta solua ja elintä, muun muassa tuki ja liikuntaelimet.

Ajattele, että yhdessä solussa, joka oli sinun isääsi ja äitiäsi, on tällä hetkellä kehossasi 37 miljardia solua ja jokaisessa niissä on 100 metriä pitkä ohjekirjahylly elimistösi toimintaohjeita.

 Vain Jumala pystyy näin ihmeelliseen sunnitteluun. Tämän kaiken paljasti meille elektronimikroskoopin keksiminen vasta vuonna 1931 ja pudotti pohjan luonnonvalinnalta.

Meidät on ikään kuin kudottu kasaan. 

Tämän on tuore tieteellinen tutkimus paljastanut, vaikka ihminen on aina tiennyt, että hänet on suunniteltu. Nyt me tiedämme, että meidät on kirjaimellisesti kudottu kokoon. Jobin kirjassa, joka on Raamatun vanhin kirja, luvussa 10:11 sanotaan nerokkaasti jo ilmeisesti ennen Aabrahamia kirjoitettu näin: ”Sinä puet minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon”. Eli toden totta, nahka iho on suurin elin, lihakset tulee sen jälkeen, mutta meidät on kudottu hienolla kudonnalla luista ja jänteistä kokoon. Psalmissa 139:13 sanotaan, että sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, eli tarkoittaa lähinnä munuaisia tai sisäelimiä.

Sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Ja minkälaisia kudelmia. Kaksisataa erilaista solua, erilaisia solun ulkoisia väliaineita. Kaikki on kudottu juuri nerokkaasti siihen tarkoitukseen sopivaksi, parhaalla mahdollisella tavalla.

 Luu on kovaa kuin betoni tai valurauta, koska sen pitää olla sitä.

Samanaikaisesti se on elävä kudos. Se tuntee kipua, joka on hyvin tärkeä asia, muuten ei huomattaisi välttämättä, että tuli luunmurtuma. Sitten meillä on kudoksia, rustokudoksia kolme eri lajia. On kimmorustoa on lasirustoa ja on syyrustoa, ja jokainen rusto on omaan tarkoitukseensa tarkkaan kudottu hyvin huolellisesti ja tarkasti.

Mutta rusto ei tunne kipua. Se on jännittävä asia, että jos rusto tuntisi kipua, niin kävely olisi aika kivuliasta. Juokseminen ja hyppinen hyppiminen. Vielä pahempaa, että jos koripallostakin tärähtäisi rustolle niin kipu olisi kova, että ei voisi pelata. Se mikä elin tuntee kipua ja mikä elin ei tunne kipua, on hyvin, hyvin tarkasti myös suunniteltu. Ajattele mitä nerokkuutta, siellä yhdessä solussa on tietopankki, joka ohjelmoi sen, että miten kaikki tehdään. Siitä tietopankista tulee soluja, jotka voi nähdä, kuulla, haistaa, maistaa, muodostaa luuta, rustoa, sidekudosta. Mikä nerokkuus.

Kaikki tämä vahvistaa suunnittelun

Ei ole mitenkään mahdollista, että tällainen tietopankki siinä ensimmäisessä hedelmöittyneessä munasolussa, mistä sinä lähdit liikkeelle, niin siellä on resepti koko kehon tekemiseen. Tämä resepti on kirjoitettu ikään kuin sataan hyllymetriin kirjoja. Jokaisessa solussa on sata hylly metri kirjoja vastaava teksti, miten se rakennetaan, miten se toimii ja jokaisessa kahdessasadassa eri solussa käytetään eri tiedostoja. Sekin on vahva merkki suunnittelusta. Puhumattakaan siitä, että kun kasvamme, se on säädettyä.

Luusto, jänteet ja kudokset pitää meitä pystyssä, mutta samalla myös suojaa meitä.

Me emme kasva loputtomiin, vaan se kasvumääräkin on säädettyä. Ensimmäisenä elinvuotena. Kun luusto ja tukielimistö kehittyy, niin isot luut kehittyvät ikään kuin se on sitä rustomallista, joka rupeaa vähitellen luutumaan. Siinä on putkiluuta ja sitten päässä on hohka-luuta ja niiden välissä on kasvulevy, joka kasvaa. Mutta se kasvu on tarkkaan ohjelmoitu. Ensimmäisenä elinvuotena me tuplaamme kokomme, eli jos se kasvu samanlaisena jatkuisi, niin että kaksinkertaistuu aina vuodessa kokonaan. Jos sitten tulisin ensi vuonna tekemään näitä ohjelmia vuoden kuluttua, sen sijaan, että olen nyt lähes kahden metrin pituinen, niin olisinkin neljän metrin pituinen enkä mahtuisi tähän studioon. Eli kaikki tämä tukirakenne on tarkoin optimaalisesti säädelty.

Esimerkiksi keuhkot ovat rintakehän sisällä. Aivot on laitett suojaan aivokuoren sisälle. Kaikki on hyvin tarkoituksen mukaista. Sen lisäksi, että näin on, niin luu on suunniteltu siten sillä lailla, että se kestää vääntöä, kääntöä, taivutusta, mutta voi se murtuakin. Mutta se, että se sen kestää, niin se johtuu siitä, että siinä on laitettu suonen verkko valkuaisaine kudosta, jota kutsutaan kollageeniksi.

Hyvin taitavasti sidottu verkko, mutta sillä tavalla sidottu, että se kestää sen väännön. Kollageenihan on aine, valkuainen, joka kestää tavattoman kovaa vääntöä ja kääntöä, ja esimerkiksi akillesjänne pystyy hyvässä kunnossa virheettömänä, niin kestään 500  kilon vedon. Ja tälle kehikolle on sitten rakennettu tämä hydroksi-apatiitti mineraalikerros, joka muodostaa sen betonimaiseen luun. Se muodostuu pienistä kalsium-hydroksidi-apatiittikiteistä, jotka ovat siis kaksoiskiteitä ja niiden muoto on hyvin tarkkaan säädelty, jotta se kestää tätä painetta ja vääntöä.

Luusto on verisuonitettu elävä kudos

Se elää koko ajan. Lapsilla kuluu, kasvaa ja siinä on suloinen luukalvo, samoin aikuisella. Edelleenkin luukalvo toimii, siellä on vahva verisuonitus ja kasvuvaiheessa, jos luu murtuu, niin se on vähän kuin pajunoksa taittuisi ja se paranee hirveen hyvin ja oikenee siinä kävellessä ilman että sitä murtumaa edes myöhemmin näkisikään. Eli siinä on varauduttu myös siihen, että se menee rikki ja murtuu ja hajoaa.

Ajattele, että joka hetki sinun luustosi elää ja sen luun vahvuus riippuu siitä, miten paljon sitä kuormitat. Tämä tapahtuu hyvin nopeasti, kymmenen sekunnin aikana aina jossain käynnistyy luun korjaus tai uudelleenasettelu prosessi. Siinä hyvin nopeasti muodostetaan sitä uudisluuta ja jos kuormitat sitä luustoa, niin yhden päivän vuodelepo saattaa viedä suun luumassasta yhden prosentin. Tämä tulee hyvin näkyviin astronauteilla ja kosmonauteilla, jos ne eivät kuormita luuta. Mehän koko ajan tehdään työtä painovoimaa vastaan.  Painovoima vetää meitä ja me ponnistelemme ja kävellään, niin luut kuormittuvat painovoimasta. Jos astronautti on 3–5 kuukautta kiertämässä maapalloa, niin kun se ei tee työtä painovoimaa vastaan, niin luumassasta voi hävitä jopa 50 %.

Samalla lailla, niin meidänkin kolmenkymmenen ikävuotemme jälkeen luumassamme supistuu, eli ihmisen luut ovat vahvimmillaan noin 35-vuotiaana, ja sen jälkeen ne rupeaa heikkenemään. Naisilla on erityisesti menopaussin jälkeen. Kun estrogeenihormoni lakkaa vaikuttamasta, niin luumassasta voi kadota useita kymmeniä prosentteja ja naisilla tulee näitä luun harvenemisesta johtuvia murtumia. Neljällekymmenelle prosentille menopaussin jälkeen ja 15 % saa ehkä reisiluun kaulan murtuman. Miehillä luu säilyy vahvempana, koska miehillä jatkuu hormonituotanto eli testosteroni tuotanto koko elinajan.

Luut liittyvät toisiinsa nivelellä jossa on rusto

Rustolla on ikään kuin lasirusto, lasimainen pinta. Siinä ole tuntoa, eikä se uusiudu. Jos tulee rustovaurio, niin se hyvin huonosti korjaantuu, koska siellä on vain kondosyyttejä lakuunimaisissa onteloissa, jotka pitää sitä hengissä, mutta ne ei pysty juurikaan sitä uudistamaan. Sen takia nivelten hoitaminen on niin hirvittävän tärkeä. Miten niitä niveliä sitten hoidetaan, niin se tapahtuu liikunnalla. Joku voi sanoa, että jos liikutat niveltä, niin sehän kuuluu. Mutta näin ei ole asian laita, vaan nivelessä on painevoitelu. Eli mitä enemmän sitä liikutat, niin se tykkää siitä. Siellä tapahtuu voitelu paineella. Tähän asiaan voidaan palata vielä. 

Nivelessä ei ole omaa verenkiertoa

Nivelessä ei ole omaa verenkiertoa, niin se on hyvin paljon tommoisen ravinne ja hapen diffuusion eli nesteessä siirtymisen armoilla. Ja tässä vaiheessa on syytä sanoa, että esimerkiksi tupakointi syö niveliä, koska tupakointi huonontaa sitä ruston ympärillä olevaa verenkiertoa ja se rupeaa kärsimään, että jos polttaa paljon tupakkaa, niin nivelet kuluvat nopeammin. Jos liikuttaa niveliä niin ne voi hyvin. Sidekudosta meillä on tietysti jänteissä, luukalvossa, lihaskalvossa ja sitten meillä on rasvakudosta, joka muodostaa ikään kuin jääkiekkoilijan suojuksen. Eli se laitetaan sinne suojaamaan joitakin elimiä kuin munuaisia. Meillä on sitten vielä sidekudosta. Tavallaan veri on myös sitä. Ja verihän muodostuu siellä luun sisällä. Sinne luun sisään on laitettu tämmöinen tehdas, joka tuottaa punasoluja.

Meissä on verta noin 5 kiloa

Meissä on verta noin 5 kiloa ja suuri määrä punasoluja, jotka uudistuvat koko ajan. Verihän on semmoinen elin, joka pysyy nestemäisenä. No onko siellä sidekudosta? Niin on sitä sielläkin, mutta se on langanpätkinä ja sitten jos tapahtuu luunmurtuma niin se muodostaa verkon ja hyytyy. Mutta ajattele että Luoja on laittanut sen veritehtaan sinne hohkaluun sisään suojaan kaikelta säteilyltä ja muulta, koska tämä mineraali siinä suojaa sitä, että veren tuotanto ei lopu. Ajattele, että luuydin tuottaa joka sekunti miljoonia soluja. Niin tärkeä asia ja hyvin suunniteltu se kaikki on.

Luu on myös mineraali varasto

Luusta otetaan mineraaleja, jos veri happamoituu liikaa, niin se puskuroidaan ottamalla luusta kalsiumia ja muuta mineraaleja. Luuta muokkaavat solut ovat nimeltään osteoblastit ja osteoklastit, jotka koko ajan muuttaa luuta sitä kuormituksen suhteen, ja se liuottaa luuta hapolla, johon se liukenee. Samalla lailla tapahtuu luun haurastuminen ikääntyessä, mutta se tapahtuu ravintovirheiden kautta. Monet ajattelevat, että syömällä hirveästi maitotuotteita, jossa on kalsiumgeeni, pidetään luut kunnossa, mutta se ei ole ihan niin, vaan osteoporoosi johtuu tietysti ympäristötekijöistä. Muun muassa tupakka aiheuttaa sitä heikentämällä luun verenkierto aika rankasti.

Mutta yllätys, osteoporoosi aiheutuu liiasta elimistön happamuudesta. Jos ajattelet ruokavaliolla pitää luita kunnossa niin ei saa syödä liikaa punaista lihaa, maksimissaan 500 grammaa viikossa, mutta suomalainen mies pistää menemään varsinkin näin grilliaikana kolminkertaisen määrän ja se aiheuttaa osteoporoosia, koska elimistö happamoituu liiasta proteiinista ja se korjaa sen happamoitumisen ottamalla ne kalkit sieltä luista, eli se haurastuttaa luita.

Hyvä luumassa mikä hankitaan teini iässä liikunnalla, on hyvin tärkeä.

Liikunta kasvavalle lapselle on äärimmäisen tärkeää, muttei liikaa. Siihenkin palataan myöhemmin. Ei. Lapsi ei saa myöskään liikkua liikaa. Siitä tulee ongelmia. Mutta moni sopivasti mitoitettu liikunta, lapsihan itsestään, kun nauttii siitä liikunnasta, jos ei sitä kukaan estä ja osaa sen kyllä annostella hyvin. En nyt puhu innokkaista lasten valmentajista, jotka voi laittaa lapset liikkumaan liikaa. Mutta liikunta on se avainjuttu mikä pitää luut kunnossa.

Liiallisen elimistön happamoitumisen välttäminen. Kalkkitablettien syömistä en suosittele, koska se on oikeastaan turhaa, ei se nielaistu kalkkitabletti suoraan siitä luuksi muutu, vaan luu vahvistuu, jos siihen kohdistetaan painetta ja silloin nämä osteopaatit aktivoituvat. Eli tämmöiset solut, jotka sitten tekevät ja rupeaa laittaan sinne laittamaan sinne uutta luuta. Eli D-vitamiini 20 mikrogrammaa, liikunta sillä tavalla saadaan asiat kuntoon. Kolmekymppisenä tosiaan luusto on vahvimmillaan. Sitten se rupeaa hiljalleen huononemaan, mutta siinä voi pistää hanttiin just hoitamalla liikunta asian kuntoon. 

Kenen sitten pitäisi olla huolissaan osteoporoosista?

No sanoisin näin, että vaihdevuodet ohittaneista naisista niin luiden haurastumista on 45 %:lla. Ja kuten aikaisemmin totesin, niin jopa 40 % heistä saa aika mitättömästä vammasta tulleen murtuman. Jos hyvin pienestä vammasta tullut murtuma tulee, niin silloin kannattaa käydä luuntiheysmittauksessa. Tai sitten jos suvussa on tällaista reisiluun kaulan murtumaa, silloin kannattaa myös käydä luuntiheysmittauksessa. Tämä on helppo toimenpide. On kahdenlaisia tapoja mitata sitä luuntiheyttä. Siihen mittaukseen ei käy niin kuin tavallinen röntgenkuva.

Jos tavallisessa röntgenkuvassa nähdään, tai röntgenlääkäri lausunnossa huomauttaa mahdollisesta luun haurastumisesta, niin silloin tilanne on jo huono. Kun se näkyy röntgenkuvassa, niin silloin sieltä on 30 % prosenttia jopa kalkeista lähtenyt. On olemassa tällainen ultraäänimittaus, jossa ei tule röntgensäteitä ollenkaan, jossa voidaan ultraäänellä kantaluusta katsoa helposti luuntiheys ja kustannus on suurin piirtein 30–40 €. Ei se sen kalliimpaa ole, eli jos sinulla on suvussa ollut osteoporoosia, ja jos olet jostain syystä liikkunut vähän ja jos sinulla on tullut helposti murtuma, tai jos pituutesi on pudonnut. 

Se on aika jännä juttu mitä siellä hohka luussa tapahtuu. Sitähän on paljon selkärangassa ja ne nikamat painuvat pikkuhiljaa kasaan. Nuorena olit 170 cm ja nyt kun käyt mittaamassa ja oletkin vain 160,5 cm, niin selkärangassasi on tapahtunut luhistumista, silloin se luun tiheysmittaus kannattaa. Luuntiheysmittaus voidaan suorittaa joko ultraäänimenetelmällä tai röntgenmenetelmällä.

Paljonko röntgensäteilyä hoidot aiheuttavat

Siinä tulee pikkasen röntgensädettä. Siinä mitataan, kun kohde ei ole se kantaluu, vaan siinä mitataan tuolta lantiosta ja suoliluusta lähinnä sitä luuntiheyttä, niin silloin voidaan puuttua asiaan, jos siellä todetaan huomattava osteoporoosi, koska siihen on syytä puuttua, muuten tulee murheita.

Ja on hyvä muistaa, että tällaiset myöhäisiän murtumat, joita sitten tulee vanhuksilla 80-vuotiailla, on sekä naisilla erityisesti puolet luumassasta kadonnut, miehillä ehkä 25,3 %. Kaatuminen on sitten äärimmäisen suuri riski, varsinkin jos tulee lonkka luunmurtuma. Pelkästään Suomessa kaatuminen ja osteoporoottiset murtumat aiheuttaa vuosittain 600 miljoonan euron kustannukset. Ja ajattele, että huolehtimalla tästä osteoporoosin ehkäisystä liikunnalla luita vahvistamisella voitaisiin puolet kaatumisista estää, eli säästää 300 miljoonaa euroa.

Lähteet
Lääkäri Pekka Reinikainen, luento ”Milloin elämä alkaa”.

Elektronimikroskoopin keksiminen vuonna 1932 avasi soluelämän sisällön. Kaikki tieto elämän synnystä ennenelektronimikroskooppia on vain pelkkää tarinan kerrontaa, mitä muutakaan täydellinen tietämämättövyys voisi olla.

Aiheeseen liittyvää
Voiko soluja syntyä tyhjästä?
Tuki- ja liikuntaelimet
Miten ihminen on rakennettu
Elimistömme komponentit
Ihmisen anatomia  (Wikipedia)
Trilobiittien silmät