Tieteellinen ajattelu elämästä astui mukaan vasta elektronimikroskoopin keksimisen jälkeen vuonna 1932. Tämän jälkeen päästiin katsomaan solun sisäiseen maailmaan, joka muutti kaiken mitä olimme aikaisemmin tienneet elämän todellista luonteesta. Kaikki vanhat teoriat ovat lähinnä tarinan kerrontaa, joka kumpusi tietämättömyydestä. Tämä diakuvaesitys kertoo miten elämä on rakennettu helposti luettavassa ja ymmärrettävässä muodossa.
Elimistössämme on käsittämön määrä nanomoottoreita
Alla oleva kuva näyttää bakteerimoottorin toimintaperiaatteen. Ne toimivat samalla periaatteella kuin ihmisenkin suunnittelemat sähkömoottorit. Lisäksi elimistössämme on useita eri tyyppisiä kuten esimerkiksi lineaarimoottorit.
Mahahappo on 3.000.000 kertaa vahvempaa kuin veriplasma
Mutta miksi sitten itse vatsalaukku ei sula? Kun ruoka on tunnistettu, niin mahalaukku on esikäsiteltävä ”pinnoitesolujen” erittämällä vatsahapon kestävällä pinnoitteella ennen kuin mielettömän väkevä mahahappo polttaa reiän vatsalaukkuun.
Solukalvo on maailman ihmeellisin kalvo, vedenpitävä ja samalla täysin tiivis
Kalvon toiminta ylittää tutkijoiden ymmärryksen, sillä ei riitä, että kaksi tai kolme sen toiminnoista on kunnossa,
tai edes 99% niistä toimii, vaan kyseessä on kaikki tai ei mitään-järjestelmä.
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat elämän välttämättömiä rakennusosia.
Kaikki elintoimintomme ovat niistä riippuvaisia. liman niitä olisimme vain luuta, vettä ja hieman rasvaa. Nämä mikroskooppisen pienet osaset tekevät meistä ihmisen. Vaikka ne ovat niin pieniä, ne tekevät ihmeellisiä ja älykkäitä asioita, huolimatta siitä, ettei niillä ole aivoja eikä hermoja.
Jokainen proteiini on erittäin monimutkainen kokonaisuus ja lisäksi niitä on tuhansia erilaisia. Jokaisella proteiinilla on vain yksi oikeatapa millä järjestyä. Parhaatkaan laboratoriot eivät pysty siihenmahdollisuuksia on miljoonia!
Yhden solun toimintakaavio on valtava ja kasvaa edelleen tutkimuksen edetessä.
Solun toimintakaavio on valtava lakana ja kasvaa jatkuvasti tutkimuksen edetessä. Elektronimikroskooppi keksittiin vasta vuonna 1932 joka paljasti solujen salaisuudet ja muutti täydellisesti käsityksen solupohjaisen elämän synnystä. Darwin kirjoittaa 1800-luvulla että solu on hyvin yksinkertainen asia eikä olisi ollut suuri saavutus, että se olisi kehittynyt jotenkin “lämpimässä vesilammessa”.
Darwin totesi myöhemmin 1800-luvulla: ”Jos voitaisiin näyttää, että on olemassa monimutkainen rakenne, joka ei ole mitenkään voinut syntyä useiden peräkkäisten pienten muutosten kautta – teoriani murenisi täysin”.
Elektronimikrooppi näytti sen vuonna 1932.
