Onko radiometriset mittaustulokset luotetttavia?
Klassiset geologit itsekään usko radiometriseen ajoitukseen. F. G. Houterman: ”Joskus klassiset geologit ottavat innostuneesti radiometrisillä menetelmillä saadut iät käyttöön. Kun iät eivät sovi heidän ennakkohypoteeseihinsa, he kieltävät radiometristen menetelmien hyödyllisyyden kokonaan.” 28
Kirjassa The Geologie Time Scale29 annetaan kaksi valaisevaa sanaselitystä
Absoluuttinen ikä: Käytetään nimitystä tavallisesti geokronometrisestä iästä, joka on tosin numeerinen, mutta ei missään mielessä absoluuttinen. Holmes ja IUGS:n esikambrin-alikomissio neuvoivat luopumaan tästä termistä, koska se on harhaanjohtava…
Näennäinen ikä: Todellinen arvo geokronologiselle iälle, joka on saatu radiometrisessä laboratoriossa standardikorjausten jälkeen. Radiometria antaa vain näennäisen iän. Kelvatakseen “oikeaksi iäksi” tai “hyväksytyksi iäksi”, täytyy sen osua geologisen aikataulun edeltä määräämään kohtaan.
Todellinen absoluuttinen ikä ei ole mittaustulos, vaan olemassa oleva geologinen aikataulu. Niin kauan kuin geologinen aikataulu ratkaisee mittauksen kelpoisuuden, eivät mittaukset voi ratkaista geologisen aikataulun oikeellisuutta. Kun kysyy varsinaista syytä sille, miksi geologisesta aikataulusta satoine vuosimiljoonineen pidetään kiinni, käy ilmi ettei syy ole geologeissa. Tämä johtuu yksinomaan evoluutioteoreetikoista.
Geologit myöntävät, että suurin osa väitetyistä phanerotsooisten kerrostumien 600 miljoonasta vuodesta täytyy sijoittaa kerroksien väliin (rajapinta kahden kerroksen välissä), kun taas itse sedimenttikivet muodostuivat paljon lyhyemmässä ajassa.
Kahden tällaisen kerrostuman välissä pitäisi olla kymmeniätuhansia vuosia
Esimerkiksi metrin paksuisen hiekkakivikerroksen syntymisen arvioidaan kestävän 30-60 minuuttia.30 Kahden tällaisen kerrostuman välissä pitäisi olla kymmeniätuhansia vuosia, joista ei näy jälkeäkään. Todellinen mittatikku, johon geologinen aikataulu sovitetaan, on otaksuttu eliöiden makroevoluutio. Tällaisen aikataulun rakentaminen on täysin hyväksyttävää, kunhan ei yritetä kehäpäätelmänä käyttää geologista aikataulua ’todisteena’ evoluution oikeellisuudesta.
Käsitykseni mukaan radiometriaa ei voida käyttää geologisen aikataulun tukena.
Monet geofysikaaliset ja geokemialliset riippuvuudet ja tapahtumat antavat mielestäni paremman selityksen sellaisiin isotooppiefekteihin, jotka tavanomaisesti tulkitaan ”iäksi”. Todistettavasti nuorien kivien antamat virheelliset ajoitukset osoittavat, ettei isotooppipitoisuuksien tulkinta anna vain epävarmoja, vaan täysin käyttökelvottomia tuloksia. Edellytykset nuorta ikää mittaavien menetelmien oikeellisuudelle ovat mielestäni huomattavasti paremmat. Totuuden tähden on mielestäni vaadittava, että huomattavan paljon pienemmät iät otetaan mukaan tarkasteluun ja että ryhdytään tekemään laajoja mittauksia suoraan fossiileista.
Tieteelle tehtäisiin suuri palvelus, jos luovuttaisiin pakonomaisesta sitoutumisesta geologiseen aikatauluun
Maailma ei siitä romahtaisi. Tuloksista pitäisi voida keskustella vapaasti ilman pakkoa yhdenmukaistamiseen ja ilman pelkoa itsensä naurettavaksi tekemisestä* Kun pöytälaatikot kerrankin avattaisiin, voisi se vaikuttaa hyvin myönteisesti myös isotooppipitoisuuksien perusteella tehtyjen ikätulkintojen fysikaalisen merkityksen ymmärtämiseen. Lähteet 28. F. G. Houtermans, The Physical Principles of Geochronology, SR 151 (1966) 242. 29. G. V. Cohee et ai, (toim.), The Geologic Time Scale, Tulsa (Oklahoma) 1978, s. 26. Professori Marvin Lubenowin kirja: Myytti apinaihmisestä – kiista fossiilien ajoituksesta
Aiheeseen liittyvää
Geologia
Fossiilien ajoitusmenetelmät
Tiede ja suunnittelu
Filosofinen tiede
Geologinen ajanlasku (Wikipedia)